25 vuotta täyttävän suomalaisen muotitalo Ivana Helsingin perustaja Paola Suhonen kertoi Fashion Finlandille, miten yritystoiminta sujuu ilman sosiaalista mediaa – sekä mitä uutta ja erilaista brändiltä on jatkossa luvassa.
Muotia, livemusiikkia, elokuvafilmejä ja valokuvataidetta. Sitä kaikkea oli tarjolla eilen Pariisin historiallisella muotikatu Rue de Richelieulla, kun Ivana Helsingin näytös täytti hylätyn pankkirakennuksen neljä kerrosta.
Pariisin muotiviikkojen avajaispäivänä järjestetty show käynnisti samalla 25 vuotta täyttävän suomalaisen muotitalon ja perheyrityksen juhlavuoden.
Viime vuosina Ivana Helsinki on laajentanut toimintaansa yhä enemmän monimuotoiseen taiteeseen.
”Ivana Helsinki on oma universuminsa, joka pitää sisällään erilaisia materiaaleja, ulostuloja ja toimialoja. Kaikkea yhdistää sama estetiikka”, luonnehtii perustaja ja taiteellinen johtaja Paola Suhonen.
Vaatesuunnittelun lisäksi Suhonen myös laulaa, soittaa ja ohjaa: kevääseen asti ulottuva juhlavuosi pitää sisällään Lone Deer Laredo -bändin kolmannen albumin julkaisun ja Keskiyön auringosta ikuisuuteen -elokuvan ensi-illan.
”Mielenkiintoisen sisällön tekeminen on meille tärkeintä, ja siihen markkinointimmekin perustuu. Esimerkiksi Ivana Helsingin levyt ovat samalla markkinointiviestintää vaatteille. Se on mielestäni aitoa sisällöntuottamista.”
On kuitenkin yksi paikka, jossa brändin sisältöjä ei nähdä: sosiaalinen media. Sen suhteen Suhonen on valinnut valtavirrasta poikkeavan strategian. Puolitoista vuotta sitten Ivana Helsinki sulki kaikki sometilinsä, Suhonen ei somessa koskaan ole ollutkaan. Kyse on arvovalinnasta – mutta myös keinosta erottautua.
”Somettomuus on mielestäni vahva ja kiinnostava statement. Muodissa kaikki tabut on jo rikottu ja käsitelty. On vaikeaa löytää enää mitään, millä oikeasti erottuisi joukosta. Sosiaalinen media on mennyt kaikille läpi. Jokaisen olisi hyvä miettiä, mikä sen rooli ihmiskunnassa on.”
Miten markkinointi ja viestintä sitten hoidetaan ilman sosiaalisen median kanavia?
”Samalla tavalla kuin ennen somea”, Suhonen naurahtaa.
”Eivät ihmiset viidessätoista vuodessa sentään niin paljon ole muuttuneet. Uutiskirjeellä tavoitamme täsmäyleisön. Laatu korvaa määrän, kun viestimme suoraan heille, jotka ovat brändistä ja sen tuotteista kiinnostuneita.”
Uutiskirjeen rinnalla markkinointikanavana toimii Youtube, jossa Paola Suhosella on lähes 60 000 tilaajaa.
”Youtube on meille galleriamainen, portfoliotyyppinen sivusto. Olen myös elokuvantekijä, ja se on hyvä alusta muun muassa muotifilmien jakamiseen.”
Yritys voi kohdata asiakkaitaan muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa, Suhonen huomauttaa.
”Ivana Helsinki on läsnä siellä, missä ihmiset ovat: sesonkikauppoina tapahtumissa ja ostoskeskuksissa. Haemme jatkuvasti uusia paikkoja, joissa meihin voi törmätä konkreettisesti.”
Viime aikoina törmäyspaikkoja ovat olleet kesäkaupat Fiskarsissa ja Hangossa sekä pop-up Forumin kauppakeskuksessa Helsingissä. Lisäksi Marjaniemen Ivana Helsinki Housessa on järjestetty ystävä- ja joulumyyntien lisäksi muun muassa kirjallisuusiltoja ja taidejoogaa.
”Ihmisillä on käytössään vain tietty määrä aikaa ja rahaa, joista brändit kilpailevat. En usko, että ihmisten ostohalukkuutta voi lisätä, vaikka kuinka somessa toitottaisi. Ostaminen on muuttunut tarvelähtöisempään suuntaan. Se ei ole enää ajanvietettä, kuten 90- ja 2000-luvuilla.”
Suhonen kertoo brändin tehneen tämän vuoden toukokuussa historiansa parhaan myynnin – ilman yhtäkään somemainosta.
”Ei voida ajatella, että ihminen ostaa mitä vain ja milloin vain. Yrittäjyydessä pitää osata skaalata asioita. Me myymme myös talvitakkeja, mutta se ei ole ykköstuotteemme. Asiakkaat hakevat meiltä mekkoja pikkujouluihin, valmistujaisiin ja kesäjuhliin. Ne ovat meidän sesonkimme, jolloin kauppa käy.”
Somettomuus oli kantava teema myös Pariisissa esitellyssä mallistossa, jossa muun muassa printit julistivat No social media -slogania. Mallisto on täysin vegaani, ja niin ovat tulevatkin Ivana Helsingin mallistot.
”Eläinten oikeudet ovat olleet jo kauan mallistojemme eettinen teema, mutta nyt ei tarvitse selitellä, missä raja kulkee: mallistoissa ei käytetä mitään eläinperäisiä raaka-aineita, ei edes villaa tai silkkiä”, Suhonen kertoo.
Pariisissa lavalla nähtiin koko tuotanto, yhteensä 25 vaatetta. Mallien yltä vaatteet päätyvät kuluttajien ostettaviksi. Jatkossa jokaista Ivana Helsingin vaatetta tullaan valmistamaan ainoastaan 50 kappaleen numeroitu sarja. Koska kokohaitari on 34–50, osaa ko’oista tulee myyntiin vain muutama kappale. Tiukasti määriteltyihin tuotantomaksimeihin sitoutuminen on tapa lähestyä vastuullisuutta uudesta näkökulmasta.
”Materiaalilähtöisestä vastuullisuudesta puhutaan paljon, vaikka ongelman ydin on volyymi. Maailmassa on aivan liikaa kaikkea. Tuotannon volyymia on rajoitettava, vaikka se tarkoittaisikin kuluttajille hintojen nousua ja yrityksille tyytymistä pienempiin voittoihin.”
Suhonen uskoo, että ”keräilykappaleideologia” nostaa tulevaisuudessa tuotteiden jälleenmyyntiarvoa.
”Mikäli kuluttaja haluaa joskus luopua tuotteesta ja myydä sen eteenpäin, hän hyötyy ostoksestaan. Vaatteesta tulee sijoitus.”
Teksti Johanna Rämö
Kuvat Victor Boyko, Pietro D’Aprano ja Luca Tombolini
Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä Fashion Finlandin toimitukseen
Päätoimittaja Jani Niipola | jani.niipola@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Johanna Rämö | johanna.ramo@fafi.fi
