Aira Samulin, 93, on Fashion Finlandin bloggaaja. Hän kertoo blogissaan elämänsä tärkeimmistä vaatteista, joita hän on hankkinut eri vuosikymmenillä. Kun muodin kierrätyksen ja second hand-kaupan merkitys tulevaisuudessa kasvaa, Samulinin eilisen vaatteet edustavat samalla huomista.


”Suunnittelin itse tämän jakkupuvun 1960-luvulla, kun ihminen lensi kuuhun ja avaruustyylistä tuli muotia.

Olin tuolloin töissä johtajana Helsingin suurimmassa muotitalossa, Diorinassa. Myymälä sijaitsi Pohjoisesplanadilla Kappelia vastapäätä. Alakerrassa olivat arkivaatteet ja yläkerrassa nuorisomuotia ja oma ateljee, jossa tehtiin vaatteita tilauksesta – myös Linnan juhliin.

Adlon-ravintolassa eli nykyisessä ravintola Pörssissä järjestimme joka vuosi muotinäytökset. Siellä esiintyivät missit ja huippumallit, kuten Kaarina Leskinen ja Virpi Miettinen.

Adlonin näytöksiin valmistimme uusia asuja noin 60 kappaletta, ja tämänkin asun suunnittelin niihin näytöksiin. Kankaan hankin Sveitsistä, ja tätä tehtiin vain yksi kappale. Kaikista suunnittelemistani asuista jäljellä on vain tämä, koska muut tuhoutuivat vesivahingossa.

Yritin Diorinan johtajana aina miettiä, miten tuottoja saataisiin kasvatettua. Valmisvaatteet eivät näyttäneet lavalla yhtä hyvältä kuin ateljeevaatteet, mutta sitten keksin, että niitä kannattaa esitellä useamman tanssivan mallin yllä, jolloin ne näyttävät paremmalta kuin yksinään. Juuri noissa Diorinan näytöksissä syntyi ajatus muotitanssikoulu Rytmikkäistä mannekiineista.

Aluksi minulle naurettiin, ettei näytöksissä voi tanssia, ja että eihän niin tehdä Pariisissakaan. Ensimmäisessä näytöksessä sanoinkin malleille, että jos yleisö ei tykkää, lopetetaan tanssiminen ja kävellään loppuaika. Mutta yleisö tykkäsi valtavasti. Ja siihen lopetin muiden kuuntelemisen. Sitten lopetin myös johtajan työt ja aloin järjestää vain muotinäytöksiä. Niissä oli parhaimmillaan 10 000 katsojaa.”

Kuva Johannes Iija

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *