Bohemian Insanity -brändin perustaja Heli Kuula taikoo komeron uumeniin unohtuneista vaatteista ja myyntikelvottomista kierrätystekstiileistä uniikkeja aarteita.

Pete-serkun kulahtaneista bändipaidoista ja isomummun 60-lukulaisesta kotitakista tehty huppari on saanut nimekseen Eddie menee psykedeliaan. Kissanpentu kesyttää tappajahain -niminen paita taas on valmistettu vanhoista lastenvaatteista.

Omintakeisten tuotenimien ja kekseliään valmistustavan takana on hämeenlinnalainen Heli Kuula.

”Luovuus ja jonkinasteinen hulluus kulkevat mielestäni käsi kädessä. Minua kiehtoo esimerkiksi Salvador Dalin erikoisuus.”

Mieltymys epätavanomaisuuteen ja vähän vinksallaan olemiseen näkyy myös Kuulan kolme vuotta sitten perustaman brändin, Bohemian Insanityn, nimessä.

Ensimmäisen kerran Kuula valmisti vaatteita kierrätysmateriaaleista jo parikymmentä vuotta sitten opiskellessaan vaatetusalan artesaaniksi. Kahden pienen pojan yksinhuoltaja eli opiskelijabudjetilla, ja rahat olivat tiukassa. Sormet kuitenkin syyhysivät päästä harjoittelemaan koulussa opittuja uusia taitoja.

”Kangaskauppojen hintoihin ei ollut varaa, joten etsin kirppareilta mahdollisimman isoja vaatteita ja käytin niitä luomuksieni materiaaleina”, Kuula kertoo.

Tällä tavalla yhdestä vanhasta mekosta saattoi syntyä edullisesti kolmet pienet housut ja farkuista matto olohuoneeseen. 

Vaikka tutkinto on jo taskussa, opiskeluaikojen metodi on jäänyt käyttöön. Nykyään kyse on myös kannanotosta pikamuotia vastaan.

”Miksi menisin nytkään kangaskauppaan, kun materiaalit voi ostaa kirppareilta? Jokainen vaate, jonka voin pelastaa päätymästä kaatopaikalle, on erävoitto.”

Heli Kuula oppi lukemaan 3-vuotiaana ja on ”kulkenut kirja kädessä” siitä asti. Nuorempana tuli kirjoitettua laululyriikoita ja myöhemmin blogia, nykyään Kuula rustaa viihdyttäviä tuotekuvauksia brändinsä verkkosivuille.

Kuulan harjaantunut katse näkee potentiaalisia materiaaleja melkeinpä missä tahansa.

”Joskus bussissa istuessa tulee tunne, että vitsi, kun voisin leikata palasen tuon matkustajan takista.”

Siihen ei kuitenkaan ole tarvinnut ryhtyä. Hämeenlinnassa Kuulan työtavat tunnetaan, ja vaatesäkkejä ilmestyy pyytämättä ulko-oven taakse. Myyntikelvottomia tekstiilejä saapuu lahjoituksina myös paikallisesta Punaisen Ristin Soppi-kierrätysputiikista ja Hope-hyväntekeväisyysyhdistykseltä. Loput Kuula ostaa itse kirpputoreilta. ”Hamsteriksi” itseään luonnehtiva yrittäjä ottaa myös talteen tekemistään korjausompelutöistä yli jääneet housunlahkeet ja hameenhelmojen pätkät. Ennen suunnittelupöydälle ja saumurin alle joutumista kaikki tekstiilit pääsevät kuumaan konepesuun.

Tuotteiden suunnittelussa Kuulaa johdattavat kaksi asiaa: materiaali ja muut ihmiset.

”Usein saan inspiraation käsillä olevasta materiaalista. Ideoita syntyy myös ihmisiä tarkkailemalla. Esimerkiksi messuilla istuessa on aikaa tuijottaa ohikulkijoita ja miettiä, millaisille tuotteille voisi olla kysyntää.”

Visuaalinen näyttävyys on tekijälle tärkeää.

”Paras vaihe on, kun vaate valmistuu ja käännän sen oikein päin: mitä ihmettä sainkaan tällä kertaa aikaan?”

Iloa tuottaa myös se, että materiaali saa jatkaa elämäänsä hyötykäytössä. Olennaista on nimenomaan funktionaalisuus; että kierrätysmateriaaleista valmistuu jokapäiväiseen käyttöön tulevia vaatteita eikä esimerkiksi taideinstallaatioita takapihalle.

Bohemian Insanityn erottautumistekijä on eittämättä uniikkius. Kun materiaali on kierrätettyä ja tuotteet tilkuista tehtyjä, ei ole mahdollista valmistaa kahta täysin samanlaista tuotetta, vaikka niin haluaisikin. Se on samalla sekä rikkaus että haaste, Kuula luonnehtii.

”Ennen työhön ryhtymistä on päätettävä, mitä materiaalista tekee ja missä koossa. Joskus asiakas saattaa ihastua tiettyyn tuotteeseen, mutta koko on väärä, eikä muita ole saatavilla.”

Bohemian Insanityn valikoimasta löytyy kuitenkin jokaiselle jotakin, Kuula lupaa. 

”Usein alan kehittää tuotetta tietty kohderyhmä mielessäni, mutta joskus saattaa käydä niin, että sen ottavatkin omakseen aivan muut kuin olin kuvitellut.”

Näin kävi esimerkiksi Rönsyhuppareille, joista Kuula povasi nuorisohittiä. Tilkkupintaisista paidoista innostuivat kuitenkin teinien sijaan nelikymppiset naiset.

Bohemian Insanityn Rönsyhuppari on saanut nimensä Heli Kuulan nuorimman pojan ystävän letkautuksesta ”Ei ihme, että äijä on noin outo, kun mutsis on tommonen rönsy”. Huppareista tutulla tilkkutekniikalla syntyvät myös Tumppuset.

Toistaiseksi tuotanto on pientä: Kuula valmistaa tuotteita kysynnän mukaan ja tilauksesta. Välillä apuna on työharjoittelijoita Hämeen ammattikorkeakoulusta. Varsinkin joulun alla ylimääräiselle käsiparille olisi tarvetta, sillä silloin Bohemian Insanityn tuotteilla on tavallista enemmän menekkiä. Erityisesti Tumppuset ovat haluttua täytettä pukinkonttiin. Uniikit lapaset valmistuvat samalla metodilla kuin Kuulan muutkin työt: materiaaleja yhdistelemällä ja vanhasta uutta luomalla.

Tuotannosta suuren osan muodostavat tilaustyöt.

”Ihmiset teettävät omista vanhoista vaatteistaan itselleen uusia. Syynä on usein syystä tai toisesta käyttökelvottomaksi käyneen vaatteen tunnearvo”, Kuula kertoo.

Niinpä hän ompelee Hämeenlinnan keskustassa Wetterhoffin talon toisessa kerroksessa sijaitsevassa työhuoneessaan, eli ”pesäkkeessä”, vaikkapa huppareiksi muun muassa keski-ikäisten miesten pieneksi jääneitä nuoruusvuosien bändipaitoja ja lasten vanhoja lempivaatteita. 

”Se on tapa saada kymmenen suosikkipaitaansa päälle samalla kertaa.”


Teksti Johanna Rämö
Kuvat Bohemian Insanity

Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä Fashion Finlandin toimitukseen
Päätoimittaja Jani Niipola | jani.niipola@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Johanna Rämö | johanna.ramo@fafi.fi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.