Leena Anttila-Gers päätyi autoemännästä Marimekon visualistiksi ja on työskennellyt talossa lähes 40 vuotta. 13-vuotias Emil Seppälä somistaa koulunsa ohella äitinsä vaateliikkeen näyteikkunaa. Susanne Koskiniemi-Kosunen eteni harjoittelijasta kaikkien UFF-myymälöiden päävisualistiksi.


Leena Anttila-Gers

”Oli vuosi 1974, kun aloitin työurani linja-autossa autoemäntänä. Rahastin asiakkaita, toimitin paketteja ja huolehdin yksin matkaa tekevistä lapsista. Eräs matkustaja kulki linja-autossani usein Helsinki-Turku -väliä. Yhtenä ruuhka-aamuna vuonna 1981 hän jätti minulle lapun, jossa kertoi olevansa Marimekon Turun-liikkeen myymäläpäällikkö ja kysyi minua töihin kauppaansa.

Siitä alkoi urani Marimekolla. Aloitin työnteon pientuntilaisena ja kävin töiden ohella somistajakoulua Raisiossa. Koulussa keskityttiin mainontaan ja markkinointiin, mainostekstaukseen ja tuotetietouteen. Somistustunteja oli puolet opinnoista, ja jokaisella oppilaalla oli harjoittelua varten oma näyteikkuna. Koulu kesti vuoden, ja valmistuin somistajaksi vuonna 1986. Silloin ei puhuttu visualisteista, vaan somistajista.

Kun Marimekolla yksi kollegoistani jäi äitiyslomalle, sain hänen paikkansa ja täydet viikkotunnit. Työ oli myyntiä ja somistamista. Aluksi Helsingistä kävi somistaja antamassa neuvoja kerran kuussa, mutta oppien karttuessa vierailut vähenivät ja sain Turun myymälän visuaalisen ilmeen vastuulleni.

Siihen aikaan ohjeistukset olivat mustavalkoisia näyteikkunapiirustuksia ja vasta myöhemmin niistä tuli hienompia väripiirustuksia. Nykyisin somistusohjeet tulevat digitaalisesti kvartaaleittain. Marimekko on globaali brändi, ja kaikissa liikkeissä on oltava sama ilme tiettyyn aikaan. Toisaalta esimerkiksi näyteikkunoiden koot vaihtelevat myymälöittäin, ja usein joutuu olemaan luova ja tekemään omia ratkaisuja.

Näyteikkunat ovat valtavan tärkeitä myynnin työkaluja. Ikkuna myy, vaikka kauppa olisi mennyt kiinni. Sen ohi kuljetaan jatkuvasti ja siksi on tärkeää, että ohikulkija näkee aina jotain uutta ja bongaa kiinnostavia kokonaisuuksia.

Työssäni parasta on uppoutua uuteen projektiin. Joskus somistustyötä vähätellään, mutta työ on oikeasti kovaa ja fyysistä: somistuselementit ovat painavia ja hankalasti siirrettäviä. Isojen kuvatulosteiden ja kankaiden kiinnityksissä täytyy olla tarkka, jotta ne eivät putoa alas tai näytä väkerryksiltä.

Trendit ovat muuttuneet. Ennen näyteikkunoissa näki runsaita vaatteiden ja sisustustuotteiden yhdistelmiä, ja samassa ikkunassa saattoi olla vielä runsas esillepano pöydälläkin. Yhdessä vaiheessa taustakankaan piti aina sopia vaatteeseen. Oli myös puhviverhotaustoja ja massiivisia rypytyksiä. Nyt
muodin ja kodin ikkunat esitellään omina erillisinä kokonaisuuksina. Trendinä on, että ilme on riisutumpi, mutta brändi, eri värit ja kuosit saavat silti näkyä ikkunoissa. Joskus kerään niihin käpyjä tai heinää somisteeksi.

Lokakuun 22. päivä minulla tulee täyteen 40 vuotta Marimekolla. Turun myymälä on sijainnut Hansakorttelissa viimeiset 30 vuotta. Ensimmäisen työasuni kulutin täysin puhki. Vaatekaappini ei pursua Marimekkoa, mutta joitain vaatteita löytyy. Esimerkiksi Unikko-kuosi tuntuu aina ajankohtaiselta. Ja sitten joskus taas tekee mieli pukea jotain aivan muuta.”



Emil Seppälä

”Kun minulla on aikaa, somistan äitini Lilla Åbo -kaupan näyteikkunaa. Joskus päivitän myös kaupan some-tilejä. Myymälässä on yksi iso ikkuna, ja se on minusta tosi tärkeä juttu, koska näyteikkuna näkyy asiakkaille ja kutsuu potentiaalisia asiakkaita sisään. Somistan myös liikettä sisältä, ja somistamista varten käytössä on mallinukkeja ja vanhoja peltiautoja 1940–50-luvuilta.

Käyn 7. luokkaa Turun keskustassa ruotsinkielisellä yläasteella. Kohta päätetään valinnaiset opinnot, ja olen aika varma, että valitsen aineeksi kuvaamataidon. Tykkään maalata ja piirtää ja harrastan myös pianonsoittoa ja yleisurheilua.

Siitä tulee hyvä mieli, kun somistus onnistuu. Minulla on usein joku visio tai mielikuva päässäni, ja yritän tuoda sen ikkunaan. Joskus teen somistusta pitkään ja sitten lopputulos ei olekaan sitä, mitä kuvittelin. Silloin täytyy aloittaa alusta. Uusia ideoita saan esimerkiksi netistä, mutta ketään idolia ei ole. Inspiraatiota vaateyhdistelmiin löydän Instagramista, ja Sami Syköllä on minusta aina hyvä tyyli.

Tykkään sisustaa ja somistaa myös meillä kotona, jossa mietin tavaroille ja huonekaluille hyvää järjestystä. En tiedä vielä, mikä minusta tulee isona, mutta työ voisi olla luovaa ja liittyä jotenkin yrittäjyyteen ja ihmisten kanssa olemiseen.”



Susanne Koskiniemi-Kosunen

”Päädyin UFFille harjoittelun kautta 16 vuotta sitten. Tuosta ajasta olen tehnyt visualistin töitä yli vuosikymmenen. Aloittaessani luin estetiikkaa Helsingin yliopistossa ja opiskelin siinä ohessa myös vaatturiksi. Kaipasin koulun oheen käytännönläheistä tekemistä, ja UFFilla pääsin kokeilemaan myyntityön rinnalla somistamista aika nopeasti. Ja kun homma sujui, sain jatkaa.

Työskentelin ensin Iso Roobertinkadun UFFissa ja sieltä siirryin Runeberginkadulle, sitten takaisin Iso Roballe ja lopuksi Fredrikinkadulle, jossa työskentelin pisimpään. Tammikuussa 2020 minusta tuli kaikkien UFF-liikkeiden päävisualisti. Sellaista pestiä ei ollut aikaisemmin, vaan se luotiin osaksi markkinointitiimiä. Nykyisessä työssäni hoidan somea ja kuvauslainoja, stailaan julistekuvia ja laadin trendiraportteja ja yleisohjeistuksen kaikille liikkeille, miltä kauppojen pitäisi milloinkin näyttää.

Koska UFF on second hand -kauppa ja kaikissa myymälöissä on eri valikoima, yksikään ikkunakaan ei voi olla samanlainen ja silloin myymälöiden henkilökunnilta tarvitaan luovuutta ikkunoiden ja kauppojen somistusten tekemisessä. Tärkeää on sekin, että visuaalinen ilme ei jää myymälöihin, vaan jatkuu somessa.

Vuosien saatossa koko second hand -skene on muuttunut valtavasti. Silloin kun aloitin, second hand oli pienen piirin juttu. Nyt massat ja jopa nuoret 12–15-vuotiaat ovat löytäneet sen. Joidenkin liikkeiden ikkunoissa näkyvistä vaatteista on tullut niin isoja vetonauloja, että niitä varten on oma varausjärjestelmä: tuotteet saa ostaa vasta, kun ikkuna vaihdetaan. Jos tuotteita myytäisiin ikkunoista koko ajan, visuaalinen ilme ei pysyisi kasassa. Pari vuotta sitten jotain tiettyä ikkunatuotetta saattoi jonottaa 30 ihmistä, mutta nykyisin listoille otetaan korkeintaan 13 nimeä.

Kiinnostavaa on se, kuinka ajankohtaisia ja muodikkaita somistuksia vintage-vaatteilla voi tehdä – ja miltä näyteikkunat mahtavat näyttää tulevaisuudessa. Haaveilen vähän siitä, että mallinukkejen taustaksi voisi vaihtaa näppärästi vaikkapa aavikko- tai avaruusteeman. Ehkä tulevaisuuden näyteikkunoissa on digitaalinen näyttö tai painike, jota kautta asiakas voisi saada tietoa tuotteesta tai lisätä itsensä jonotuslistalle.”

Kuvat Haastateltavat

Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Viestintäpäällikkö Ida Rantala | ida.rantala@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi


Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *