Anna Ruohonen on saanut Kaj Franckin muotoilupalkinnon ja tunnustuksen Pariisin kaupungin kauneimmasta liiketilasta. Tulevana vuonna Ruohonen etsii konseptilleen uusia jakelukanavaratkaisuja Suomen kulttuuri-instituutin kutsumana New Yorkissa.
Opiskelijavaihdon loppumoduuli vei suunnittelija Anna Ruohosen uuteen kulttuuriin, josta tuli Anna Ruohonen Paris -vaatemerkin syntypaikka ja toinen koti. Pariisilaistuminen on antanut uutta perspektiiviä suomalaisuuteen. Merkillä on myymälä myös Helsingissä Uudenmaankadulla.
– Pidän itseäni onnekkaana. Se on rikkaus, että on kaksi yhteisöä. Suomi nousee toisella lailla arvoon, kun sitä katsoo kauempaa. Täällä asiat hoituvat helposti. Muotipuoli taas on Pariisissa toisella tasolla, Ruohonen kertoo.
Suunnittelijan tyyli yhdistää pohjoismaisen minimalismin ja ranskalaisen eleganssin erottautuen muodin virtauksista.
– Pienemmän yhteisön ongelma on siinä, että mennään yhdenmukaisesti. Pariisi on niin valtava ja kulttuurisesti rikas, ettei pintamuoti näy katukuvassa samalla tavalla kuin Helsingissä.
– Suomi on kyllä noussut 20 vuodessa huikeasti. Kun lähdin, vaihtoehtoina oli teollinen suunnittelu ja se, että myydään villasukkia torilla. Pariisissa tuoreet suunnittelijat ja merkit olivat käsite, jolle tie oli edessä auki. Nyt ollaan toisenlaisessa tilanteessa ja Suomessakin on hienosti uusia merkkejä.
Ruohonen tietää, että menestyvän vaatemerkin rakentaminen vaatii sinnikkyyttä ja tukea.
– Suomen ongelma on se, että jokainen yrittää itsekseen. Myös rahoituspuoli kangertelee, koska muotia ei nähdä Suomessa mahdollisuutena. Vielä ei ole tarpeeksi menestystarinoita.
– Se ei riitä, että lehdistö löytää, vaan myynti on kiinni isommista panostuksista. On sanottu, että messuilla täytyy olla neljä kertaa, ennen kuin sinulta ostetaan. Liikkeidenkin pitäisi jaksaa minimissään kolme vuotta. Merkin luominen on hidasta, eikä asiat tapahdu heti.
Tilausvaatemallisto on ympäristön, asiakkaan ja talouden kannalta järkevä ratkaisu
Ruohonen valmistaa Suomessakin jälleenmyynnissä olevaa valmisvaatemallistoa, mutta Anna Ruohonen Paris -konseptin ytimessä ovat tilausvaatteet. Tuotanto muistuttaa lean-ajattelua.
– Ajatukseni on, että mitään ei tuoteta ennen kuin se tilataan. Ei tehdä turhaa roskaa, joka joutuu alennusmyyntiin ja kaatopaikalle. Tällä hetkellä kaikkialla työnnetään tavaraa markkinoille, kun pitäisi valmistaa vasta sitten, kun asiakas on löytynyt. En ole sidottu siihen, että löydän ihmisen, jolle vaate sopii, vaan ihminen löytää minut. Siinä on myös kaupallinen puoli. Niin kauan kun kangas on rullassa, voin tehdä siitä mitä vaan.
– Asiakkainani on ihmisiä, jotka odottavat yksilöllistä palvelua ja kokevat tuskaa siitä, ettei kaupoista löydy sopivia ja mieluisia vaatteita. Yritän palvella siinä, että heille löydetään ratkaisu näihin ongelmiin. Olen muotoilija, joka pyrkii kaunistamaan ja helpottamaan asiakkaan arkea.
Ruohonen uskoo, että konsepti olisi mahdollista monistaa isommille yrityksille. Hän on ollut keskustelemassa muotikaupan vastuullisuudesta Sitran World Circular Economy Forumissa ja muissa teemaa käsittelevissä tapahtumissa, joista viimeisimpien joukkoon voidaan lukea Helsinki Fashion Week.
– Kierrätyksestä puhutaan paljon, mutta olen sitä mieltä, että vaaditaan systeeminmuutos koko ketjuun. Tuotantoa pitäisi muuttaa alkumetreillä ja minua kiinnostaa sen eteenpäin vieminen. WCEF-paneelikeskustelussa tunsin suurta riemua tajutessani, että olen ollut 10 vuotta oikeassa.
– Tietenkin kyse on myös asiakkaiden tottumusten muuttamisesta. Vaatteesta kuuluisi maksaa paljon nykyistä tasoa enemmän. Alalla on myös huomattu, että kun tiedostava asiakasryhmä lukee juttuja vaatekaupan epäeettisyydestä, osa reagoi lopettamalla ostamisen kokonaan. Oikeaa työtä tekeviä merkkejä ei pitäisi rankaista, vaan tukea.
Tällä hetkellä Ruohonen miettii uusia ratkaisuja sekä valmis- että tilausmallistojen jakeluun. Tulevana vuonna suunnittelija suuntaa Suomen kulttuuri-instituutin kutsumana New Yorkiin.
– Olen innoissani lähdössä New Yorkiin. Tietysti takaa-ajatuksena on saada omaa jalkaa oven väliin, mutta pääasiassa aion tutkia uusia jakelukanavia. Olemme pähkäilleet monta vuotta, miten konsepti ja jakelu voidaan monistaa.
– Eniten minua kiehtoo verkostomarkkinointi ja pienryhmien kautta tehtävä myynti, jotka ovat nousussa Amerikassa. Uskon, että verkostojakelu voisi toimia meillä ja voisimme palata salonkinäytöksiin, jotka ovat tuttuja merkin alkuvuosilta.
Teksti Jenni Janatuinen Kuvat Ronja Siitonen, Julia Rahikka
