Chisu on ilmoittanut lopettavansa hienon uransa tähän vuoteen. Mitä muusikon elämän käänteistä paljastavat hänen vaatteensa?
Ensimmäinen kuva: huiveja ja tupeerauksia
Vanhassa valokuvassa nuori vaalea nainen istuu Ratakadulla sijainneen pienen kaksionsa alkovissa. Hänellä on tiukka punainen mekko, jossa on lyhyet helmat. Jaloissa on mustat kuviolliset sukkahousut ja punaraidalliset tossut. Itse rakennetun äänitysstudion seinillä on viltti – akustiikkaa ja kaikua vaimentamassa.
On vuosi 2007, ja Chisu on syntymässä. Tai siis artisti Chisu. Christel Sundberg syntyi 25 vuotta aiemmin.
”Siellä alkovissa oli mun studio. Lauloin ja miksasin ensimmäisen levyni siellä.”
Levyn nimi oli kuvaava: Alkovi.
Siitä on 16 vuotta. Ja kohta se on loppu. Chisu on ilmoittanut, että tämä on hänen viimeinen vuotensa Chisuna. Sen jälkeen hän jatkaa taiteen ja musiikin tekemistä uusilla tavoilla, muttei kaupallisena levyttävänä artistina, Chisuna.
Chisun ura on ollut kirkas ja loistava, ja ylämäen lisäksi siinä on ollut taukoja ja alamäkeä. Vaatteilla ja pukeutumisella on tärkeä rooli esiintyjän elämässä, ja varsinkin Chisun, joka on aina ollut kiinnostunut tyylistä. Mitä jos katsoisi uraa Chisun vaatteiden kautta?
Alussa Chisu oli pukeutujana maksimalisti.
”Tykkäsin tosi paljon lyhyistä mekoista ja leggingseistä ja koruista. Ja huiveista. Laitoin kolmekin huivia päähän. Ja pari harteille”, hän sanoo ja nauraa.
”Tupeerasin aina tukkani ylös ja suihkutin hirveästi hiuslakkaa. Minulla on tosi ohut tukka, niin tupeeraamalla sen sai isoksi. Mutta ei se kestänyt koko päivää, vaan illalla kotiin tullessa puolet roikkui sivuilla Pelle Hermanni -tyyliin.”
Kun Chisu syntyi, Christel Sundberg eleli mieluiten omissa oloissaan.
”Olin tosi introvertti, ihan erakko, ja vähän säikky. Mutta kun sille päälle satuin, olin ylienerginen ja innostunut ja nauravainen. Ja kupliva. Nuori nainen.”
Oikeastaan Chisusta ei pitänyt tulla laulajaa, vaan tuottaja. Hän oli aikonut mennä opiskelemaan musiikin tuottamista Britanniaan, mutta ennen sitä hän soitti tekemiään biisejä tuottaja Asko Kalloselle.
”Asko sanoi, että laula nyt nää biisit itse.”
Chisu mietti kuuluisan tuottajan sanoja.
”Ajattelin, että jos ovi aukeaa näin ja minulla on tämä mahdollisuus, niin vitsi minä laulan ne itse. Ajattelin, että parhaiten oppii tekemällä.”
Ensimmäinen kappale tuli ulos vuoden 2007 lopussa. Levystä tuli hitti.
”Varmasti tiedän enemmän asioita nyt kuin jos olisin mennyt kouluun Englantiin.”
Toinen kuva: uusi ihastus Debbie Harry
”Toista levyä tehdessäni olin vapaa ja yksin. Olen hyvin sitoutumiskammoinen, mutta samalla olin hyvin yksinäinen. Ja siitä tein levyn.”
Paljon oli muuttunut ensimmäisestä levystä.
”Olin myös tullut itsetietoisemmaksi. Tiesin jo, missä olen hyvä.”
Vaikka yleensä ensimmäisen levyn jälkeen paineet kasvavat, Chisulla oli vapaa olo.
”Minua pidettiin yhden hitin ihmeenä, eikä minulta odotettu toista levyä.”
Chisu sanoo, että hänen toisesta levystään kuulee, että hän oli jo harjoitellut.
”Jos pitäisi valita, että mitä kaikista levyistäni suosittelisin kuunneltavaksi, niin tätä levyä. Siinä on niin monta onnistumista.”
Biisit soljuvat ja ovat luonnollisia.
”Levyssä on elämän rytmi, joka näyttää ensin yksinkertaiselta mutta kun sitä kuuntelee tarkasti, se poukkoilee.”
Chisu alkoi myös päästä piireihin. Ratakadun alkovi jäi taakse ja Chisu muutti ullakkoasuntoon Abrahaminkadulle.
”Aloin tutustua muusikoihin ja soittajiin. Olin myös tutustunut manageri Carla Ahoniukseen.”
Tuohon aikaan Chisu kuunteli paljon Bob Dylania ja mietti, että jos hän olisi ollut Woodstockissa 1960-luvulla, mitä hänellä olisi ollut päällään.
”Sitten joku sanoi minulle, että näytän Blondie-yhtyeen Debbie Harrylta.”
Chisu ei tiennyt, kuka Debbie Harry on. Niinpä hän etsi tiedon Googlesta. Sieltä paljastui nainen, joka oli laulanut superhitin Heart of Glass ja jonka iso blondi tukka, vahvasti meikatut suuret silmät, seksikäs olemus ja persoonallinen ääni olivat jääneet rockin historiaan. Käynti Googlessa muutti Chisun pukeutumisen: hieman kotikutoisen huivityylin jälkeen hän alkoi hakea ideoita ja inspiraatiota kovan luokan rokkitähden vaatekaapista.
”Se vaikutti tyyliini. Täähän on mun kaveri. Hänellä oli mieletön seepratoppi, ja löysin Debbien kautta eläinkuosit. Että näitä voi pukea näin. Ja kaikkia erilaisia eläinkuoseja päällekkäin.”
Se oli iso oivallus, kun nuorempana aikuiset olivat opettaneet Chisulle, että laukun ja kenkien pitää olla samaa väriä.
”Sitten tajusin, että se on aivan paskaa.”
Kolmas kuva: supertähti T-paidassa
Chisu oli tähän saakka valinnut esiintymisvaatteet omasta vaatekaapistaan. Mutta kun kuvaan astui monen suomalaisen tähden promoottori Carla Ahonius, alkoi tapahtua. Ahonius esitteli Chisulle suuret muotitalot.
Kolmannen levyn nimi oli Kun valaistun, ja Ahoniuksen avulla Chisu itsekin valaistui: ai tällaisiakin vaatteita on olemassa! Promokuviin ilmestyi Balmainin muotitalon takkia ja mekkoa. Ahonius haki vaatteet ylellisiä maailmanmerkkejä myyneestä Kaarina K:sta. Lavalle Chisu halusi silti mennä T-paidassa, vaikka Ahonen yritti tuputtaa Versacen nahkatakkia. Eikä T-paita edes toiminut Chisulla niin kuin Debbien Harryn yllä.
”Tajusin, että kun mulla on niin isot rinnat, niin T-paita ei näytä niin rokilta eikä hyvältä kuin Debbie Harrylta.”
Ahonius yritti tuoda T-paitaankin vähän tähtipölyä.
”Rakastan Princeä, joten Carla teetti mulle Princen Kiss-singlen kannesta T-paidan.”
Kolmannen levyn myötä Chisun suosio kasvoi, paisui, räjähti.
”Olin Suomen isoin tähti sinä vuonna, kun levy tuli ulos. Kriitikotkin rakastivat.”
Se sekoitti Chisun pään.
”Mietin kuka olen, kenelle ja miksi. Olin koko ajan tarkkailun alla ja minua pyydettiin joka paikkaan. Vaikka olen enemmän studiohiiri ja rakastan tehdä sisältöä.”
Muutos näkyi myös Chisun arkipukeutumisessa.
”Aloin käyttää kaapuja, joiden sisään menin piiloon.”
Lavalla Chisun turvakengissä oli korkeat kengät ja niitit koroissa. Niihin hän yhdisti mikroshortsit ja kiiltävät pvc-leggingsit. Ja sen T-paidan.
”En halunnut olla liian hieno, että olisin samalla tasolla ihmisten kanssa.”
Jälkikäteen ajateltuna se olisi ollut hetki, jolloin hän olisi voinut irrotella.
”Just silloin olisi pitänyt laittaa päälle jotain ihan upeaa. Olla oman elämäni stara.”
Sitä managerikin yritti hänelle sanoa.
”Carla sanoi, että mun pitää pukeutua kuin festareiden päälavalle. Että nyt on mahis laittaa päälle mitä vaan. Ja minä en uskaltanut.”
Neljäs kuva: kiiltävä alamäki
Oli tauon paikka. Chisu oli tavannut valosuunnittelija Mikki Kuntun ja muuttanut hänen kanssaan kaksikerroksiseen puutaloon. Hän sai tyttären, ja Kuntulla oli kaksi lasta ennestään.
”Sitten oli eri meiningit. Minusta oli tullut äiti, ja olin neljä vuotta tauolla. Olin rauhoittunut, ja äitiys oli valtava asia. Ajauduin jo silloin miettimään, mikäs tää Chisu oikein on.”
Kun neljäs levy, Polaris, tuli ulos, Chisu alkoi pukea päälleen tähdelle sopivia vaatteita.
”Kultainen mekko promokuviin, mustakultaraitainen toppi ja punaiset Louboutinin korkokengät Tavastialle.”
Siinä oli Debbie Harrya. Mutta keikat eivät enää myyneet loppuun.
”Tyyli oli kohdallaan, mutta mökit eivät enää olleet täynnä.”
Ei, vaikka show oli kunnossa.
”Mun mies Mikki Kunttu oli tehnyt hienot visuaaliset projisoinnit ja valot. Ja meitsi panosti lookeihin. Ja levyllä oli mieskuoro. Kaikki oli todella mahtipontista.”
Mutta Chisun tauon aikana musiikin striimaus oli yleistynyt, cd-levymyynti laskenut. Ja artistit tienasivat vain keikoista. Niin kuin nykyisinkin.
”Kiertueen lopussa mietin, että mitä tästä eteenpäin. Aloin miettiä, että millainen maailma nyt on.”
Arjen keskellä taiteilija oli unohtanut katsoa kodin ulkopuolelle.
”Pari vuotta oli mennyt makaronilaatikkoa ja remonttia tehdessä, mutta sitten pääsin taas taiteen pariin. Ja aloin inspiroitua.”
Musiikkimaailmaan palattuaan Chisu huomasi, että hänen musiikkinsa oli hyvää, mutta se ei ollut kehittynyt.
”Monet biisit ovat nyt jälkikäteen katsoen upeita, mutta halusin pyyhkiä pölyt olkapäiltä ja tehdä enemmän tätä päivää.”
Viides kuva: stailaustiimi vaihtoon
Sitten, vuonna 2019, syntyi Momentum 123 -levy. Se oli ihan toista maata kuin alkuaikojen Chisu. Kolmessa osassa ilmestyneessä levyssä oli hyvin vähän iskelmällistä ilmaisua ja hyvin paljon elektronisen musiikin elementtejä.
Samalla vaihtui tiimi: manageri, bändi – ja stylisti. Vesa Silverin korvasi Mikko Vainio.
”Se oli upeaa uuden aikaa. Olin todella intona Guccista, olin ihan Gucci-päissäni.”
Jälkikäteen Chisu on huomannut, ettei aiemmin osannut käyttää stylistien apua.
”Kun Mikko tuli tiimiin, tajusin, että olen pienen lapsen äiti ja mun on pakko delegoida ja luottaa muihin. Ja antaa stylistin tehdä oma työnsä.”
Chisu löysi myös uuden meikkaajan.
”Olin ehtinyt tutustua Miika Kemppaiseen Pariisissa järjestetyissä Gloria-lehden kuvauksissa. Sitä ennen olimme tehneet meikkaaja Piia Hiltusen kanssa töitä vuosikausia.”
Vain Elämää -ohjelmassa Chisu otti kaiken irti tyylistään. Välillä hän esiintyi suuren luokan glamour-kaunottarena, välillä papiljottipäisenä hieman päissään olevana kotirouvana.
”Lookien luominen on sairaan kivaa. Se on luovaa ja leikkiä ja hauskaa. Pukeutuminen ei tunnu enää raskaalta.”
Chisu sanoo, että hän on aina rakastanut vaatteita muttei ole ymmärtänyt muotitaloja.
”Pikkuhiljaa olen astunut siihen maailmaan. Nyt ymmärrän ja tunnistan muotitalojen erot.”
Haastattelussa Chisulla on yllään valkoiset verkkarit, jättikokoinen musta Balenciagan huppari ja valkoinen Chisu-lippalakki, jota koristaa laulajan tavaramerkki: punaiset huulet.
Chisu sanoo, että nyt hän ottaa ilon irti pukeutumisesta.
”Niin paljon kuin Suomessa voi ottaa.”
Stylisti Mikko Vainio on sanonut Chisulle, että kun katsoo ovella ulos mennessään peiliin, pitää aina vähän naurattaa.
Siinäpä oiva ohje pukeutujille.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Fashion Finlandin digitaalisen muotilehden kesänumerossa toukokuussa 2022. Tilaa Fashion Finlandin digilehti.
Kuva Warner Music Finland
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Johanna Rämö | johanna.ramo@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
