Kultaseppä Kulmalalla muun muassa Lapin kulta ja kotimaiset jalokivet muuttuvat unelmien arvokoruiksi lähes kolmenkymmenen vuoden kokemuksella.
Joulukuusen koristevalojen ja kattokruunun kristallien loisteessa tuikkivat kilpaa rubiinit, safiirit, beryllit, ametistit ja tietenkin timantit. Olemme Kultaseppä Kulmalan liikkeessä Kapteeninkadulla Helsingin Ullanlinnassa.
”Tehdään kunnolla kunnon materiaaleista”, tiivistää kultaseppämestari ja pääsuunnittelija Pekka Kulmala kaksikymmentäkuusi vuotta sitten perustamansa yrityksen toiminta-ajatuksen.
Vieressä luova operatiivinen johtaja Jaana Junkkaala nyökyttelee.
Tavoitteen takovat todeksi kultasepät Ville Redman ja Helmiina Salila Suvilahdessa sijaitsevalla verstaalla. Vastikään remontoidussa työtilassa käytössä on vasaran ja alasimen kaltaisia työvälineitä parin tuhannen vuoden takaa mutta myös laser- ja 3D-tekniikkaa. Niillä tehdään uniikkikoruja, omia mallistoja, persoonallisia tilaustöitä sekä korujen korjauksia ja muodistuksia.
Korjauspalveluun kiteytyy kaikkea toimintaa ohjaava kestävyyden vaade.
”Pyrimme siihen, että sekä huoltoon tuodut perintökorut että oma tuotantomme ovat vielä sadan vuoden päästä huollettavissa. Sen vuoksi käytämme vain materiaaleja, joilla tulee aina olemaan arvo”, Kulmala sanoo.
”Vastuullisuus on tärkeä asia sekä meille että asiakkaillemme, jotka ovat valmiita maksamaan siitä.”
Siksi raaka-aineet tilataan luotettavilta, valikoiduilta toimittajilta. Timanttitoimittajat ovat Responsible Jewellery Council -sertifioituja ja sitoutuneita Kimberleyn prosessiin, mikä takaa muun muassa sen, etteivät kivet ole peräisin konfliktialueilta, siis niin kutsuttuja veritimantteja. Vuosien varrella suhteet kivitoimittajiin ovat tiivistyneet, ja se mahdollistaa kovankin painostuksen, kun käydään keskustelua timanttien alkuperästä.
”Luonnontimanttien jäljitettävyys paranee koko ajan. Myös meillä itsellämme on halu kehittää toimitusketjun läpinäkyvyyttä”, Junkkaala lisää ja kertoo aikeistaan vierailla Botswanassa, yhdessä maailman suurimmista timanttien tuottajavaltioista.
Valittu tie ei ole helpoin tai katteellisin, mutta kantaa pitkälle, Kulmala uskoo.
”Läpinäkyvyys ja laatu ovat ainoita tapoja säilyttää asiakkaiden luottamus.”
Kultaseppä Kulmalalla ei olla kiinni kausissa, vaan luonnoslehtiöön piirtyy klassista. Materiaalina suunnittelija suosii platinaa.
”Se on jalometallien kuningas – tai kuningatar”, hän perustelee.
Väriltään valkoinen platina tunnetaan lähes puhtaana jalometallina ja kestävänä korumetallina. Jos koruun halutaan lämmintä sävyä, Kulmalalla otetaan käyttöön vähintään 18 karaatin kulta, joskus jopa puhdas hienokulta. Käytetyistä jalometalleista yli 90 prosenttia on kierrätettyä. Koruja tehdään myös kotimaisesta, pientuottajien huuhtomasta kullasta, joka on peräisin Ivalojoen ja Lemmenjoen alueelta.
Samoissa joenmutkissa Kulmalan nelihenkinen tiimi kävi elokuussa kokeilemassa kullan huuhdontaa – ja huitomassa itikoita, Junkkaala tarkentaa.
”Reissu oli hauska mutta huuhdonta raskasta työtä. Sen myötä materiaaliin syntyi kuitenkin aiempaa tiiviimpi suhde”, hän kertoo.
Kotimaan antimia ovat myös harvinaiset heleänvihreät Luumäen beryllit, joita louhittiin Itä-Suomessa 90-luvulla. Viimeiset beryllit kaivettiin maasta 2000-luvun alkupuolella. Silloin Pekka Kulmala osti niitä ison erän.
Missä niitä ja muita jalokiviä säilytetään, on pakko kysyä.
Turvallisessa paikassa, kuuluu napakka vastaus.
Jättimäisiä kivivarastoja on turha pitää, eikä ainoastaan riskien minimoimiseksi. Keskieurooppalaisten agenttien kautta isotkin timantit ehtivät Suomeen vuorokaudessa tai kahdessa.
Kultaseppä Kulmalan korujen hinnat lähtevät liikkeelle parista tuhannesta eurosta. Hintalapussa näkyy tinkimätön tapa toimia.
”Teemme jokaisen tuotteen alusta loppuun saakka itse, ja se vie aikaa. Kotimainen käsityö on arvokasta”, Kulmala perustelee.
Tilaustyönä valmistuvan korun valmistuminen voi viedä kahdesta viikosta jopa vuoteen.
”Luonnonkivien sävyt vaihtelevat, ja joskus etsimme sopivaa jalokiveä pitkäänkin, jos asiakkaan mielessä on jokin tietty sävy”, Junkkaala kertoo.
Isoon tilaustyöhön työtunteja saattaa kulua reippaasti yli sata. Sellainen oli esimerkiksi muutama vuosi sitten valmistunut kaulakoru, jossa itse tehtyyn platinaketjuun istutettiin seitsemän isoa timanttia.
Toisinaan asiakas tarvitsee aikaa päättääkseen, mikä tarjotuista vaihtoehdoista on parhain. Tärkeintä onkin, että mitään ei tehdä kiirehtien, Kulmala korostaa – ei suunnittelua, materiaalien hankintaa tai korun valmistamista.
Kultasepän ammatti oli aikoinaan Pekka Kulmalalle selvä valinta. Millaista ammatin harjoittaminen Suomessa on?
”Kotimaan markkina on marginaalinen sen tyyppisille koruille, joita teemme. Asiakaskunta on pieni, mutta toisaalta kilpailua ei juurikaan ole.”
Jalometallien arvonnousu on viime aikoina näkynyt kasvaneena kiinnostuksena koruhankintoihin.
”Varallisuuden osoittamisesta on tullut vuosien mittaan Suomessa sallitumpaa. Arvokoru on sijoitus itseen tai läheiseen – ja osinkoa jaetaan joka kerta, kun korua käyttää”, Kulmala vertaa.
”Nykyään moni haluaa ostaa vähemmän mutta laadukkaampaa. Ajattelumalli tukee meidän toimintaamme.”
Teksti Johanna Rämö
Kuvat Juuso Westerlund, Aliona Padzniakova ja Mona Salminen
Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä: fafi@fafi.fi
