Fashion Finland pyysi kolmekymmentä vuotta Pariisissa asunutta vaatesuunnittelija Jasmin Santasta muistelemaan uransa käänteentekeviä hetkiä.
Vaatesuunnittelija Jasmin Santasen lapsuudenkoti oli kuin ompeluateljee.
”Äitini oli kapteenin vaimo ja tarvitsi siksi edustavia leninkejä. Lisäksi hän teki minun vaatteeni ja muokkasi omiaan. Kankaiden valitseminen ja ompelutöiden suunnittelu olivat minulle jokapäiväistä.”
Kauniit mekot saivat nuoren Santasen silmät säihkymään ja haaveilemaan jo varhain muotisuunnittelijan urasta. Oli vain yksi mutta: hän ei osannut piirtää.
”Koulun käsityötunneilla olin oppinut perusompelutekniikat, mutta ajatus, että pitäisi piirtää ihminen, kasvot tai mallinukke tuntui kaukaiselta. Itsetuntoni ei ollut kummoinen.”
Muotoilusta kiinnostunut Santanen päätti kuitenkin hakea tehtävät Ateneumin pääsykokeita varten – vain lannistuakseen.
”Olisi pitänyt piirtää sakset. Päätin lähteä ulkomaille.”
Valmistuttuaan 22-vuotiaana arvostetusta muotikoulu Parsons School of Designista – jossa ovat opiskelleet myös muun muassa Donna Karan, Tom Ford ja Marc Jacobs – Santanen teki lähes vuosikymmenen vaihtelevia vaatealan töitä Pariisissa.
”En edes puhunut kunnolla ranskaa, sillä olin käynyt kouluni englanniksi ja opiskellut New Yorkissa. Muutin Pariisiin vasta viimeisenä lukuvuotena.”
Santanen ravasi muotialan tapahtumissa portfolio kainalossaan. Sitten kävi onnenpotku: Italian Voguen toimittaja vaikuttui Santasen töistä. Hänen suosituksensa avasivat ovia moniin taloihin, muun muassa Yves Saint Laurent’lle ja Hermésille.
”Siihen aikaan luovuus korostui ja kaupallisuus oli kirosana. Originelli tyylini herätti ihailua.”
Yksi tapaaminen noilta ajoilta on jäänyt erityisesti mieleen.
”Vanessa Bruno piti pientä liikettä Marais’ssa, ja näytin hänelle saman kansion kuin huipputalojen edustajille – kuka näitä muka pitää, kenelle nämä on suunnattu, kuului hänen palautteensa.”
Vuonna 2004 Santanen päätti, että on oman malliston aika.
”Ensimmäistä kevätmallistoani 2005 myytiin Pariisissa L’Eclaireur-muotiliikkeessä ja Suomessa Niina Kurkisen Nina’sissa.”
Vaatteet löysivät käyttäjänsä, brändin rakentaminen alkoi ja nuori suunnittelija huomattiin. Pian hänelle tarjottiin mahdollisuutta esitellä mallisto Pariisin Haute Couture -viikolla kesällä 2007.
”Se oli tilaisuus, johon oli tartuttava ja joka nosti malliston teon aivan uudelle tasolle. Siihen aikaan minulla oli onneksi jo tiimiä ympärillä.”
Muotiviikoille osallistuminen kävi kuitenkin ajan myötä raskaaksi.
”Kun kerran on järjestänyt näytöksen, odotukset seuraavaa vuotta kohtaan kasvavat: mitä tehdään tällä kertaa. Jos ei ole läsnä, on riski, että sinut ja brändisi unohdetaan.”
Vuonna 2011 Santasen nyt jo tunnetut couture-tason iltapuvut poikivat pyynnön pukea Bertrand Bonellon ohjaaman Apollonide-elokuvan näyttelijöitä Cannesin elokuvajuhliin.
”Työtehtävä toi paljon näkyvyyttä, ja suunnittelijana oli hienoa kokea se koko sirkus.”
Muutaman kuukauden päästä Santanen löysi itsensä Monacosta luksusjahtien omistajille järjestetystä tapahtumasta. Siellä hän esitteli yleisölle Fellinin elokuvahahmoista inspiroitunutta, Riviera-henkistä Shimmering Dream -kesämallistoaan. Tapahtuman avasi silloinen Monacon prinssi Albert, joka liittyi loppuillasta Santasen seurueeseen.
”Kävi ilmi, että hänellä on lämpimät suhteet Suomeen ja että hän suhtautuu intohimoisesti ekologisuuteen. Lyhyen keskustelun päätteeksi Albert totesi, että jos voi mitenkään auttaa minua urallani, hän tekee sen mielellään.”
Tapaamisen ansiosta Santanen sai audienssin hoviin ja myöhemmin kutsun Monacon ruhtinaskunnan muodin kauppakamariin Chambre Monegasque de la Modeen kehittämään ekologista vaatemallistoa.
”Se olisi kuitenkin vaatinut oman liiketoimintasuunnitelman eikä tuntunut silloin hyvältä tavalta edetä. Haaste oli liian suuri.”
Vaikka aika ei ollutkaan oikea projektin toteuttamiselle, Monacosta alkunsa saaneet tapahtumat vahvistivat entuudestaan Santasen halua pyrkiä kohti kestävämpää tuotantoa.
Viime vuosina Pariisissa kolmekymmentä vuotta asunut Jasmin Santanen on keskittynyt suoraan jälleenmyyntiin ja tekemään vaatteita tilaustyönä kanta-asiakkailleen. Heitä hän vastaanottaa 3. arrondissementissa Rue de Turennellä sijaitsevalla showroomillaan. Ateljeetyöskentely on hänelle tuttua – ja mieluista.
”Minulla on aina ollut oma ateljee, jossa on tehty ensimmäiset mallit ja pienet sarjat.”
Pieni verkkokauppakin on, mutta sen pyörittämisessä Santasella on vielä omien sanojensa mukaan opeteltavaa.
Samalla Santanen on pyöritellyt mielessään kysymystä: miten tavoittaa asiakkaat ilman isoja puolivuosittaisia muotiviikkoinvestointeja tai suuria satsauksia markkinakoneistoon?
”Yksittäiset mallistot menevät niin nopeasti ohi, ja kaudet seuraavat toisiaan vauhdilla”, hän harmittelee.
Parhaalta vastaukselta on tuntunut pidemmälle kantava ajaton suunnittelulinja – se on myös kestävän kehityksen mukaista, Santanen huomauttaa.
Vaikka vastuullisuudesta on tullut vuosien myötä työtä yhä enemmän ohjaava tekijä, myös realiteetit on huomioitava.
”Eri kankaat kestävät käyttöä eri tavalla, joten ihan kaikkea ei voi tehdä ajatuksella, että sen pitää kestää kaksikymmentä vuotta – vaikka vaate voi tietenkin osoittautua sellaiseksi.”
Parhaillaan työn alla on Signature-mallisto, jonka myötä Santasen pitkän uransa aikana suunnittelemat ikoniset paidat ja mekot päivittyvät tähän hetkeen. Pääosin Suomessa pariisilaista couture-tekniikkaa käyttäen valmistettu naisten mallisto lanseerataan ensi keväänä.
Käynnissä on myös Business Finlandin rahoittama innovaatiotyö, joka kulkee nimellä Nativemind.
”Tarkoitus on yhdistää orgaanisia luonnonmateriaaleja, kuten lohennahkaa, ruokateollisuuden sivutuotteena syntynyttä lampaannahkaa ja vuohenturkista, pariisilaiseen vaateosaamiseen ja estetiikkaan.”
Juuri nyt pariisilaistunut Santanen on Suomessa. Keskiviikosta perjantaihin hän pitää Katajanokalla pop-upia, josta voi tehdä uniikkeja löytöjä loppuvuoden juhliin.
”Käyn Suomessa usein tapaamassa perhettä ja ystäviä, mutta toistaiseksi en kaipaa täällä asumista. Elämä on inspiroivampaa Pariisissa.”
Jasmin Santanen pop-up 20.–22. marraskuuta, Satamakatu 5, Helsinki
Teksti Johanna Rämö
Kuvat Jasmin Santanen ja Marica Rosengard
Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä: fafi@fafi.fi
