Kun Pekka Tavastila oli 17-vuotias, hän lopetti koulunkäynnin ja aloitti ennätyspitkän uransa muotialalla. Hän on myynyt vaatteita, turkiksia – ja omia kasvojaan.
Jos kaapistasi löytyy Marc O’Polon vaatteita, Pekka Tavastila liittyy niihin tavalla tai toisella. Hän on toiminut alkujaan ruotsalaisen, nykyisin saksalaisen, ajattomista arkivaatteistaan tunnetun vaatebrändin agenttina Suomessa vuodesta 1988.
Mutta hänen uransa muotialalla alkoi paljon sitä ennen, 54 vuotta sitten.
Nyt Tavastila on 72-vuotias – ja tekee töitä Marc O’Polon eteen päivittäin.
– Kun tekee duunia niin pysyy virkeänä. En ole edes miettinyt mitä tekisin, jos lopettaisin kauppiaana.
Varhain hän aloitti, sillä Tavastila lopetti koulunkäynnin jo 17-vuotiaana. Hän osallistui vuonna 1967 nuorisomuotiin erikoistuneen Teinitalo-nimisen muotikaupan kilpailuun, jossa yritys etsi itselleen mainoskasvoa. Tavastila valittiin teinien edustajaksi tuomaristoon, koska hän toimi tuolloin Helsingin Teiniyhdistyksen puheenjohtajana.
– Tuomaristossa oli valokuvaajia ja sitten meikäpoika. Yksi kuvaaja kyseli, että eikös herraa kiinnostaisi tulla malliksi.
Ja kiinnostihan Tavastilaa. Ensimmäinen mallikeikka oli jo samana vuonna Teinitalon mainoksessa. Kuvassa Tavastilan kanssa poseerasivat kilpailun voittanut Terttu Kotiranta ja toiseksi tullut Stina Nässling. Teinitalosta Tavastila sai myös kesätyöpaikan vaatemyyjänä.
– Tapasin kaupalla monia vaatetehtaiden edustajia, ja minulle tuli jossain kohtaa mieleen, että tämähän voisi olla aika mielenkiintoinen ala. Ensin olisi vain käytävä armeija pois alta.
Tavastila suoritti asepalveluksen, ja kolme päivää armeijan päättymisen jälkeen hän aloitti työt Mink-kos Ateljee -nimisessä turkisfirmassa. Mink-kos Ateljee valmisti turkiksesta hattuja, irtokauluksia ja takkeja. Tavastilan tehtävänä oli hoitaa tukkukauppaa sekä vastata turkisfirman oman hattukaupan, Sudenpesän, myynnistä.
Tavastila oli sukunsa ensimmäinen, joka suuntasi vaatealalle. Hänen isänsä oli Kokoomuksen puoluesihteeri ja Kansaneläkelaitoksen johtaja, ja hänen äitinsä oli kotirouva.
Puolitoista vuotta myöhemmin Tavastila siirtyi muodin agentuuriliike Euroshopille, jolla oli siihen aikaan Falmers -farkkujen myyntioikeudet Suomessa. Tavastila toimi Falmers -farkkujen myyntiedustajana, kunnes hänet pestattiin markkinointipäälliköksi vaateyritys Suomen Trikoon lastentehtaalle.
Parin vuoden päästä Tavastilan puhelin soi taas: nyt kutsu kävi takaisin Falmers -farkkumerkille, ja tällä kertaa englantilaisten omistamaan tuotantotehtaaseen Lahteen ja toimitusjohtajan rooliin.
Päivätöidensä rinnalla Tavastila jatkoi mallintöitä 14 vuotta. Hänen kasvoillaan myytiin kaikkea englantilaisista Eton-paidoista Pepsodent -hammastahnaan ja Felix-ketsuppiin.
Tavastila oli tavattoman suosittu malli. Hänen kuviaan saattoi olla Helsingin Sanomissa seitsemän samana päivänä. Ulkomaillekin Tavastila teki lähes sata kuvausmatkaa. Suurin osa niistä oli muotikuvauksia.
Viimeisen mallikeikan Tavastila teki Leningradissa eli nykyisessä Pietarissa vuonna 1981. Sinne hänet vei Ulkomaankaupanliiton Mies ja nainen -niminen vientinäyttely ja sen tiimoilta järjestetty muotinäytös.
– Kun viimeinen näytös oli ohi, pidimme pienet karonkat ja sitten sanoin vain, että eiköhän tämä ollut tässä.
Falmersin jälkeen Tavastila jatkoi farkkukauppaa: ruotsalainen farkkumerkki Dobber oli laajentumassa Suomeen ja etsi maajohtajaa. Tavastila aloitti merkillä vuoden 1981 alussa. Dobberin työtilat olivat Ruotsissa samassa suuressa konttorissa vaatebrändi Marc O’Polon kanssa.
– Silloin Marc O’Polon silloiset omistajat tulivat juttelemaan, että eikö sua kiinnostaisi Marc O’Polon vetäminen. He sanoivat, että työ olisi yhtä hauskaa puuhaa kuin Dobberin parissa. Kysyin, että eikös sitä voisi samalla konttorilla vetää molempia merkkejä.
Tavastila työskenteli agenttina molemmille brändeille, kunnes Dobber teki konkurssin vuonna 2001. Sen jälkeen Tavastila on keskittynyt Marc O’Poloon: hän myy brändin mallistoja suomalaisille jälleenmyyjille ja välittää myytyjä tilauksia Marc O’Pololle.
Tavastila myy Marc O’Poloa omien sanojensa mukaan Hangosta Sodankylään. Hän myy 70 liikkeeseen ympäri Suomen. Suurin asiakas on Stockmann ja seuraavaksi isoin Sokos.
– Ennen 2000-luvun alun lamaa meillä oli noin 90 asiakasta, mutta lama laittoi yrityksiä nurin. Tämä pandemia on nyt rokottanut pienempiä muotikauppoja samalla tavalla.
Agentuurin lisäksi Tavastila pyörittää Marc O’Polon myymälöitä Kampin ja Redin kauppakeskuksissa sekä Lempäälän Ideaparkissa. Ne hän omistaa puoliksi myyntipäällikkö Anina Pickin kanssa. Tavastilalla on myös Marc O’Polon outlet-myymälä Herttoniemessä.
Tavastilan mukaan myymälöiden vetäminen on raskasta, sillä niissä tarvitaan paljon työvoimaa. Marc O’Polon myymälät työllistävät Suomessa 20 henkilöä, kun tukkukaupan puolella työntekijöitä on vain neljä.
– Konttorimme on Kalasatamassa, ja täällä hyörii myyntipäällikkö Anina Pick, assistentti, yleismies ja minä.
Vuosi etenee niin, että tukkumyyntiä tehdään viisi viikkoa, minkä jälkeen on pari kuukautta taukoa. Seuraava puristus alkaa lokakuussa, jolloin myydään huhtikuun ja toukokuun tuotteet jälleenmyyjille.
Uransa suurimmaksi haasteeksi Tavastila nostaa 1990-luvun alun laman.
– Silloin tuli luottotappiota kolme miljoonaa markkaa. Onneksi olin jättänyt taseeseen rahaa huonon päivän varalle. Ei kyllä ollut kaukana, että oltaisiin menty nurin. Köli kävi pohjassa, mutta ei upottu.
Koronapandemiakin on keinuttanut laivaa.
– Kampin liikkeessä käy normaalisti 450-600 asiakasta päivässä. Pahimpaan korona-aikaan kymmenen asiakasta oli hyvä tulos. Pandemia vaikuttaa vieläkin, ja nyt päivässä käy vain noin 150 asiakasta.
Bisneksen lisäksi Tavastilaa innostaa mahdollisuus vaikuttaa Marc O’Polon mallistoihin.
– Marc O’Pololla on palavereita, joissa saan kertoa minkälaisia tuotteita meidän markkinapaikalla tarvittaisiin. Minulta on mennyt paljon ehdotuksia läpi. Ja osa niistä on sellaisia, mistä on tullut koko konsernille hyvät myyntiluvut. Olen toivonut mallistoon esimerkiksi isoja ja pitkiä untuvatakkeja, ja niitä on jo myyty satojatuhansia.
Vaikka Tavastilan ura muotialalla on vertaansa vailla, hän ei suosittele alaa kaikille.
– Sanoisin varottavana sanana, ettei kannata lähteä alalle liian suurin kuvitelmin. Ensimmäiset vuodet duuni on aika rankkaa. Vierestä olen katsonut, kun on tultu suurin toivein alalle, ja äkkiä poistuttukin takavasemmalle.
Mikä saa Tavastilan jatkamaan muotialalla vielä eläkeiässä?
– Tällä alalla ei ole kahta samanlaista päivää. Aina tulee jotain uutta ratkottavaa eteen. Ja mikäs tässä on ollessa, kun lapset ovat lähteneet maailmalle. Niin kauan kun elämä on hauskaa, on se elämisen arvoista.
Kuvat Pekka Tavastilan kotialbumi, Marc O’Polo
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Viestintäpäällikkö Ida Rantala | ida.rantala@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
