Normaalit vaatteet ja jalkineet eivät sovi kaikille. Yhdeltä on poistettu rinta, toiselta leikattu jalka. Kaupoista löytyy tuotteita pieniä muutoksia kaipaaville kuluttajille, mutta liikunta- ja kehitysvammaiset muotiala huomioi huonosti.
Useimmille meistä vaatteiden pukeminen on automaattinen rutiini. Puseron vetäminen pään yli tai housujen vetoketjun kiinni laittaminen sujuvat tuosta vain. Helppoa kuin hengittäminen.
Mutta entä, jos sinulta on poistettu toinen rinta, sairastat reumaa tai jalkasi on amputoitu. Et ehkä pääse kumartumaan solmiaksesi kengännauhat tai olet pyörätuolissa, etkä saa farkkuja päällesi. Silloin pukeutumisesta tulee päivittäinen haaste.
Tarvitaan vaatteita ja asusteita, jotka on suunniteltu ihmisille, joilla on haasteita pukeutumisen kanssa. Ja se joukko on suuri.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan yli miljardilla ihmisellä, siis 15 prosentilla maailman väestöstä, on jonkinlainen vamma. 2–4 prosentilla ihmisistä on merkittäviä toiminnallisia haasteita.
– Silloin vaatteiden täytyisi olla helposti puettavia, monipuolisesti mitoitettuja ja laitettavissa sujuvasti avustajan kanssa päälle, sanoo Kehitysvammaliiton viestintäpäällikkö Anneli Puhakka.
Puhakka muistuttaa, että vammaisuutta on monenlaista, eikä esimerkiksi kehitysvammasta kärsivä aina tarvitse erikoistuotteita. Ja kuka tahansa voi joutua esimerkiksi leikkaukseen tai kärsiä ajoittain turvotuksesta, jolloin perinteisen mallin mukaan kaavoitetut vaatteet ja jalkineet eivät istu.
Siksi tarvitaan vaatevalmistajia ja kauppoja, joiden valikoimista löytyy apu.
Esimerkiksi rintaleikkaukseen joutuneita palvelee proteeseihin erikoistunut muotiyritys Amoena. Yritys myy rintaproteeseja sekä proteesitaskulla varustettuja uima-asuja, liivejä ja vaatteita. Erillisen proteesitaskun ansiosta tuotteita voivat käyttää myös aivan tavalliset kuluttajat.
Amoenalla on oma verkkokauppa ja myymälä Helsingin Bulevardilla. Yrityksen päätoimipaikka sijaitsee Saksassa ja tuotteita myydään 84 maassa. Globaali liikevaihto yltää noin 500 miljoonaan euroon, Suomessa tuotteita myydään reilulla miljoonalla.
– Tuotekehitys on erikoistuotteiden myymisessä todella tärkeää. Jotta proteesi on oikeasti sopiva, sen tulee olla oikein sovitettu ja liivin sitä pehmeästi tukeva. Näin proteesi tuntuu miellyttävältä ja pysyy paikoillaan päivän toiminnoissa, kertoo Amoenan Suomen toimitusjohtaja Janne Wickman.
Amoenalla on 25 patenttia. Tuotteet kehitetään ja testataan Saksassa. Esimerkiksi uusi, leikkauksen jälkeiseen käyttöön suunniteltu liivimalli nimeltä Leyla lanseerataan pian ja sitä kehitettiin viisi vuotta. Haasteena on välittää asiakkaille tieto, että Suomestakin löytyy monenlaisia proteesiliivejä ja -vaatteita.
– Toimitamme paperisia esitteitä sairaaloiden leikkausyksiköihin. Niiden avulla levitetään tietoisuutta ja ohjataan verkkokauppaan, Wickman sanoo.
Wickmanin mukaan erikoistuotteiden myynnissä asiakkaan kohtaamisen rooli korostuu. Palvelun on oltava asiantuntevaa, henkilökohtaista ja hienovaraista. Samoilla linjoilla on jalkineliike Kenkä-Ralen kauppias Lea Byysing. Kenkä-Rale myy sekä tehdasvalmisteisia erityisjalkineita että normaaleja arkikenkiä.
– Palvelemme kaikenlaisia asiakkaita. Erityisjalkineita tarvitseva voi sairastaa esimerkiksi reumaa. Jalkaterapeutit saattavat lähettää meille asiakkaiksi diabeetikoita. Joskus kyseessä on ihan vain pieni laskeuma jalassa, pieni leikkaus tai ohimenevä turvotus, jonka vuoksi asiakas tarvitsee erityismitoitetut jalkineet, Byysing kertoo.
Kenkä-Rale on 70-vuotias yritys ja toimii Helsingin Töölöntorilla. Yritys avasi verkkokaupan tänä vuonna. Byysingin mukaan erityisjalkinekauppaa on helpointa tehdä, kun asiakas tulee paikan päälle myymälään. Kun malli ja mitoitus ovat tiedossa, verkkokauppatilauksetkin luonnistuvat.
– Joskus jalkineisiin täytyy tehdä muutoksia, kuten venytyksiä. Silloin voimme käyttää kengät tutulla suutarilla ja hoitaa muutostyöt asiakkaan puolesta.
Amoena ja Kenkä-Rale ovat esimerkkejä muotiyrityksistä, jotka palvelevat tavallisia kuluttajia ja pieniä muutoksia kaipaavia erityisryhmiä. Vamman aste voi kuitenkin olla suurempi ja sen myötä erityistarve isompi.
Kansainvälistä muotiteollisuutta on jo kauan kritisoitu erityisryhmien hitaasta huomioimisesta ja laiminlyönnistä mallistojen suunnittelussa. Eriarvoisuus on kuitenkin noussut kunnolla tapetille vasta viime vuosina. Muotitalo Tommy Hilfiger julkaisi ensimmäisen erityistarpeisiin mukautetun vaatemallistonsa vuonna 2016 ja toi uuden malliston myyntiin viime vuonna. Lanseeraus sai näkyvyyttä mediassa, mutta ei innoittanut muita muotitaloja seuraamaan esimerkkiä.
Yksi aiheen puolestapuhujista on ollut muotiaktivisti, lyhytkasvuisuuden oireyhtymää sairastava Sinéad Burke. Hän esiintyi merkittävän muotijulkaisu Business of Fashionin printtilehden kannessa viime vuonna ja nousi erityisvaatteita ja -asusteita tarvitsevien puolestapuhujaksi ja mannekiiniksi maailmanlaajuisesti.
Myös Burken esiintymiset vuosittaisissa VOICES -keskustelutilaisuuksissa ovat saaneet runsaasti mediahuomiota. Hänen mukaansa ongelma vaatii muotiteollisuudelta rakenteellista uudelleenajattelua.
Burken viesti on, että monimuotoisuus tulisi tuoda muodin oppilaitoksiin osaksi opetusta ja tuotteiden suunnitteluprosesseja, ja vammaisista tulisi tehdä näkyvä osa muotiteollisuuden mediakuvastoja. Burken mukaan vaatevalmistajien tulisi ymmärtää erilaisten ihmisten tarpeita ja palvella heitä mallistoilla, joissa on saatavilla erilaisia kiinnitysratkaisuja, mitoituksia ja pukemista helpottavia leikkauksia.
Asia kannattaisikin muotikaupassa ottaa tosissaan. Sillä mikäli Vogue Business -verkkojulkaisuun on uskominen, erityistarpeet huomioivissa muotimallistoissa piilee 400 miljoonan dollarin markkinapotentiaali lähitulevaisuudessa.
Teksti Ida Rantala Kuvat Tommy Hilfiger, Amoena, Pomar, Tim Walker for Business of Fashion
