Susanna Vilkkula on työskennellyt mallina, muotinäytösten koreografina, mallitoimiston omistajana ja nyt kauppakeskustapahtumien tuottajana. Miten muotiala on muuttunut vuosien aikana?
Susanna Vilkkula aloitti työnteon varhain – tarkalleen ottaen neljävuotiaana. Silloin Vilkkula poseerasi mannekiiniäitinsä kanssa Stockmannin Hyvon-patjoja mainostavassa lehti-ilmoituksessa. Lapsimallin työt jatkuivat äidin vanavedessä muun muassa Anttilan muotikuvissa, kunnes perhe muutti Amerikkaan Vilkkulan ollessa kahdeksanvuotias.
“Asuimme New Yorkissa ja New Jerseyssä viisi vuotta. Kun palasin Suomeen, pääsin sattuman kautta Aira Samulinin tanssi- ja malliryhmään”, Vilkkula kertoo.
Vilkkula tanssi Samulinin opissa ja muotinäytöksissä viitisen vuotta. Näytöslavoilla tanssitaitoiselle Vilkkulalle oli kysyntää, sillä Samulinin näytöksissä vaatteita esiteltiin nykyistä vauhdikkaammin: tanssien.
Erään kerran Samulinin tanssikoululle sattui muotitoimittaja Leena Peltonen, joka iski silmänsä oitis teini-ikäiseen Vilkkulaan: Pariisissa olisi tytölle varmasti töitä.
“Isä sanoi, että juu ei, eikä siihen ollut kenelläkään vastaansanomista. Olin silloin kuusitoistavuotias.”
Vilkkula jäi siis Suomeen, vaikka myöhemmin kutsuja tuli muihinkin Euroopan muotikaupunkeihin ja New Yorkiin. Amerikan-vuodet olivat kuitenkin jättäneet jälkensä nuoreen mieleen.
“Mallin töitä riitti Suomessakin, enkä halunnut lähteä ulkomaille olemaan se yksi tuhannesta. Lisäksi tiesin, miten yksinäistä vieraassa maassa voi olla.”
Suomessa sen sijaan mallipiirit olivat 1970–80-lukujen taitteessa pienet. Yhteishenki oli hyvä, kiertueille matkattiin samalla linja-autolla ja näytösten ulkopuolella käytiin yhdessä syömässä. Vilkkulan kanssa näytöksissä esiintyivät tuon ajan kotimaiset kärkinimet kuten Anneli Björklund, Kerstin Grönholm, Martina Kallionalusta, Barbara Karsten, Markku Keinänen, Harri Poutiainen, Leena Sarvi, Laila Snellman ja Riitta Viiperi.
1980-luku oli kasvun aikaa: teollisuudella meni kovaa ja kuluttajien tilipussit kasvoivat. Muotinäytöksiä oli valtavasti. Kun Vilkkulasta lopulta tuntui, että kaikki oli kotimaassa tehty ja nähty, hän viestitti tuttuun saksalaiseen mallitoimistoon tiedustellen, olisiko heillä töitä kokeneelle suomalaismallille.
“Toimisto oli vuosikausia pyytänyt minua tulemaan Saksaan, mutta nyt sieltä vastattiin, että on liian myöhäistä. Kysyntää oli kuulemma teini-ikäisille tummille amerikkalaistytöille.”
Se oli 25-vuotiaalle vaaleahiuksiselle ja -hipiäiselle Vilkkulalle valomerkki. Oli aika siirtyä eteenpäin. Mallista tuli muotinäytösten tekijä.
Vilkkula oli osallistunut muotinäytösten koreografioiden suunnitteluun jo mallin töitä tehdessään. Eurooppaan suuntautuneilla mallikeikoilla hän oli inspiroitunut keskieurooppalaisesta tyylistä järjestää muotinäytöksiä. Kotimaassa Vilkkulan tuliaiset uudistivat tekemisen tapoja.
“Näin isoja muotishow’ita, joista sain ideoita lavasteisiin ja siihen, mitä lavalla ylipäänsä pystyy tekemään. Suomeen takaisin päästyäni sitten ehdotin, että mitä jos lava olisi tällainen ja mallien sisääntulot tällaisia.”
1980-luvun puolivälissä Vilkkula perusti yhteistyökumppaninsa kanssa mallitoimiston, Model Choicen. Se oli yksi Suomen ensimmäisistä mallitoimistoista. Malleja listoilla oli parhaimmillaan viitisenkymmentä. Lapsimalleja varten toimistossa oli oma Baby Choice -osastonsa, jonka kautta yli sata nuorta mallia pääsi loistamaan kuvauksiin ja näytöksiin.
1990-luvulla moni asia muotialalla muuttui. Neuvostoliiton romahtamisen ja itäkaupan katoamisen myötä valtava määrä vaatevalmistajia meni konkurssiin. Sitten lama iski kovaa, vaateliikkeitä kaatui ja Vilkkulalle tutut ihmiset katosivat kuvioista.
“Kun Suomeen alkoi virrata ulkomaisia muotibrändejä, tilanne muuttui totaalisesti. Näytöksiä oli ennen tehty suomalaisin voimin, eivätkä uudet pohjoismaalaiset vaateketjut halunneet osallistua niihin”, Vilkkula kertoo.
Vilkkula suunnittelee muotinäytöksiä edelleen, vaikka niitä järjestetäänkin enää vain murto-osa siitä, mitä menneinä huippuvuosina. Päätyökseen Vilkkula järjestää miehensä Thomas Bouchtin kanssa tapahtumia kauppakeskuksiin ympäri Suomen. Niiden pariin pariskunta ajautui hieman vaivihkaa 12 vuotta sitten.
“Vuonna 2011 järjestimme Turkuun vastaperustettuun kauppakeskus Skanssiin muotiviikon. Kauppakeskus vakuuttui ja pyysi, että tekisimme sinne enemmänkin tapahtumia.”
2010-luvulla kauppakeskuksia avattiin Suomessa useita, ja siitä lähtien töitä on riittänyt pääkaupunkiseudulta aina Ouluun saakka.
“Muotinäytösten lisäksi teemme kauppakeskuksille hyvin paljon muunlaisiakin tapahtumia, esimerkiksi joulun avauksia, hintakampanjoita ja lasten tapahtumia. Olemme palveluammatissa ja yritämme keksiä asiakkaillemme koko ajan jotain uutta. Kauppakeskuksen pitää tarjota kävijöilleen elämyksiä. Se, joka viihtyy, myös ostaa”, Vilkkula sanoo.
Vilkkula ja Boucht huolehtivat myös kauppakeskuksien somistuksista. Siksi heidän Kauppakeskustapahtumat-nimisen yrityksensä varastosta löytyy tavaraa joka lähtöön, muun muassa sateenvarjoja, keppihevosia, jättikokoisia tikkukaramelleja, maalipurkkeja sekä tekoperhosia ja -koivunlehtiä.
“Muinoin sain kritiikkiä siitä, että näytökseni olivat muka liian kaupallisia. No, tyylini on kantanut näin pitkälle”, Vilkkula nauraa.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Fashion Finlandin digitaalisen muotilehden kesänumerossa 2023. Tilaa Fashion Finlandin digilehti.
Kuvat Kari Rainer Pulkkinen
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Jani Niipola | jani.niipola@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Johanna Rämö | johanna.ramo@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
