Vaatesuunnittelija Beda Sunin hyväntekeväisyysmallisto syntyi luonnon armoilla ja levän ehdoilla.
Itämeri kärsii, ja se sai vaatesuunnittelija Beda Sunin toimimaan.
”Olen pitkän linjan ympäristöaktivisti, jolle luonnonsuojelu on aina ollut tärkeää”, hän kertoo.
Viime kevään ajan Suni opiskeli meribiologian perusteita suomalaisen bioteknologiayritys Origin by Oceanin koulutusohjelmassa, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta merten nykytilasta ja rehevöitymisestä.
Jotain tehdäkseen hän aloitti marraskuussa varainkeruun Itämerta ja sen kulttuuriperintöä suojelevan John Nurmisen Säätiön hyväksi. Sen jatkoksi Kaapelitehtaalla järjestettiin tiistaina Baltic Sea Evening -hyväntekeväisyystapahtuma, jossa lanseerattiin Sunin Shio-merilevävaatemallisto.
”Mallistoni on tarkoitus välittää tietoa Itämeren tilasta sekä auttaa yrityksiä ja yksilöitä ymmärtämään, mitä voisimme yhdessä tehdä Itämeren hyväksi.”
Kaksitoistaosaisen malliston tuotteista kuudessa on käytetty merilevää, jonka Suni on kerännyt itse Norjan rannikolta.
Kesällä 2023 Suni vuokrasi Suomesta pakettiauton ja ajoi levän perässä Norjaan. Hakusessa oli Saccharina latissima -niminen ruskolevälaji.
”Minulle kerrottiin, että etsimäni levä ajautuu kivikkoisille rannoille, jotka ovat lähellä avomerta. Ohjeista huolimatta minulla ei ollut hajuakaan mitä etsin – kunnes sitten lopulta löysin oikeanlaisen paikan.”
Merilevää voi poimia myös sukeltamalla, mutta koska Suni etsi kasvualustastaan irronnutta levää, hän oli luonnon armoilla. Tarkemmin sanottuna vuoroveden.
”En heti tajunnut, että levän poimiminen on huomattavasti helpompaa laskuveden aikaan.”
Malliston nimi on tämän kokemuksen kirvoittama: shio tarkoittaa japaniksi vuorovettä.
Suomeen päästyään Suni vei saaliinsa, viitisen kiloa märkää levää, kuivumaan lapsuuden maisemiinsa Köyliöön. Tutun kautta järjestyneessä hallissa oli mahdollista puhdistaa levät hiekasta sotkua pelkäämättä ja muita häiritsemättä.
”Minulla on Helsingissä jaettu työhuone, ja ajattelin, että levien levittely siellä olisi too much”, hän naurahtaa.
Kosteus haihtui levistä muutamassa päivässä, minkä jälkeen Suni kuljetti materiaalin Helsinkiin työstämistä varten.
”Kuivunut levä on haurasta, kuin sipsiä, joten käsittelin sen glyserolilla. Glyserolin kuivuessa levään sitoutuu vettä, ja se muuttuu nahanomaiseksi. Osan levästä myös värjäsin kasviväreillä.”
Mallisto on muotoiltu poikkeuksellisen materiaalin ehdoilla.
”Jos yritin saada levän ennalta päätettyyn muottiin, muotokielestä huomasi, ettei se toimi. Oli kunnioitettava levän tahtoa.”
Moni miettinee, miltä levävaate mahtaa tuoksua. Sunin mukaan ei juuri miltään.
”Olen hälventänyt levän ominaistuoksua käyttämällä hajun neutralisoijaa – vaikka omasta mielestäni tuoksu on hyvä!”
Sunin mallisto ei ole ensimmäinen kerta, kun merilevä on ajelehtinut muotipiireihin. Levästä on jo tehty muun muassa sekoitekuituja, mutta Sunin suunnittelemissa vaatteissa levä on puhdasta levää. Teollisessa mittakaavassa vastaavaa ei ole kokeiltu, mutta yksittäisiä vaatekappaleita merilevästä tehdystä monomateriaalista on valmistettu aiemminkin. Niin on tehnyt Sunikin, jonka ensimmäinen merilevävaatemallisto syntyi kaksi vuotta sitten osana opinnäytetyötä.
Shio-malliston vaatteet eivät tule myyntiin, mutta asuihin ihastuneen on mahdollista vuokrata vaateparsi itselleen. Vuokrasta tilitetään osuus John Nurmisen Säätiölle.
Merilevävaate ei kuitenkaan ole mikään käyttövaate, Suni huomauttaa.
”Syy on se, ettei sitä pysty huoltamaan. Opinnäytetyömallistoni vaatteita on ostettu taideteoksiksi.”
Teksti Johanna Rämö
Kuvat Sala Mboup ja Aino Ahola
Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä: fafi@fafi.fi
