Grönholmin ja Monosen muotitaloissa on selvitty sodasta, lamasta ja digitalisaation tuomista haasteista. Kuinka paljon asiat ovat muuttuneet vuosisadassa? Ja miten pärjätä tulevaisuudessa?
Suuret syntymäpäiväjuhlat ovat juuri päättyneet Grönholmin vaateliikkeessä Karkkilassa. Perheyritys täytti 105 vuotta, ja merkkipaalua oli juhlistamassa lähes 250 asiakasta ja tavarantoimittajaa.
– Pienessä kylässä tämä on tuntuva luku. Kaikille tarjottiin kakkukahvit ja pientä alennusta valikoimasta, kertoo kauppias Eveliina Rytkönen.
– Jo joskus nuorempana ajattelin, että sata vuotta olisi hieno merkkipaalu. Vielä silloin se tuntui niin kovin kaukaiselta ajatukselta ja nyt virstanpylväs on jo ylitetty.
Grönholmin muotikaupan tarina alkoi Imatran Tainionkoskelta 1900-luvun alussa. Silloin Hilma Sjöman perusti pienen puodin, jossa myytiin vaatteita ja kodin tekstiilejä. Sota seisautti kaupankäynnin 1930-luvulla, mutta uusi liike avattiin sodan loputtua Nummelle ja sen jälkeen Karkkilaan 1940-luvulla. Silloin vetovastuun otti Hilman tytär Jenny, ja Karkkilasta tuli perheyritys Grönholmin pysyvä koti.
Sitten oli Jennyn tyttären Hellevin vuoro toimia kauppiaana, ja nyt kauppaa pyörittää Hellevin pojan Tapio Rytkösen vaimo Eveliina. Karkkilan keskustassa sijaitseva puutalo on vaihtunut jykevämpään kivijalkaan. Samassa talossa asutaan ja käydään kauppaa. Siinä on etunsa.
– Jos asiakas tarvitsee jotakin aukioloaikojen ulkopuolella, hän soittaa meille ja useimmiten tullaan avaamaan liike, Eveliina Rytkönen kertoo.
Satavuotiaassa perheyrityksessä on paljon hiljaista tietoa. Se on kokenut sodan, laman, teollistumisen, uuden kasvun kauden ja kaupan digitalisoitumisen. Vuosisata vaatekauppaa pienillä paikkakunnilla on osoitus sisusta – ja siitä, että monta asiaa on tehty oikein. Rytkösen mukaan kaupankäynnistä on kuitenkin tullut haastavampaa, monellakin mittapuulla. Netti on muuttanut ihmisten ostokäyttäytymistä, ja samalla halpaketjut tulleet isosti mukaan kuvaan.
Suomalaisen tekstiiliteollisuuden huippuvuodetkin ovat takanapäin, ja se surettaa Rytköstä.
– Useat tutut tavarantoimittajat ovat lopettaneet tai avanneet omia nettikauppoja. Ja jos ne myyvät siellä tuotteitaan 40 prosentin alennuksella, emme voi kilpailla heidän kanssaan. Eihän tuotteita voi myydä niin halvalla, jos ne on juuri ostanut sisään.
Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu kaupankäynnissä sekin.
– Juuri nyt kauppaan vaikuttaa lämpötila. Kun pitäisi olla kunnon talvi ja kymmenen pakkasastetta, on leuto nollakeli. Kun mennään joulua kohti, talvitakit pitää laittaa jo alennukseen. Tämä on haaste monille vaateyrittäjille.
Suomeen, ja varsinkin pääkaupunkiseudulle, on auennut useita suuria kauppakeskuksia viime vuosina. Kilpailun kiristyminen on huomattu Karkkilassa asti.
– Karkkila on vain 60 kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta. Se matka on pieni taittaa autolla, hyvässä ja pahassa. Jotkut tekevät isoja ostoksia suuremmissa kaupungeissa. Toisaalta Karkkila on mökkikaupunki, ja asiakkaita tulee 80 kilometrin säteellä eri puolilta Suomea.
Rytkönen kuvailee Grönholmia perinteikkääksi muotiyritykseksi. Kovin moni asia ei loppujen lopuksi ole muuttunut sadassa vuodessa. Grönholmille naisten vaatteet ovat yhä suurin tulonlähde, sen jälkeen tulevat sisustustuotteet, verhot ja miesten muoti. Myynnissä on muiden muassa Muoti-Herralan, Modelian, Michan, Lebekin ja Winfieldin tuotteita.
Grönholm avasi nettisivut aivan vastikään, ja verkkokauppaa mietitään parhaillaan myymälän rinnalle. Alan muutoksia seurataan, mutta pienen perheyrityksen on haastavaa ottaa suuria askelia kerralla. Varsinkin resurssit ja aika ovat kortilla.
Lahtelaisen Kenkientalo Monosen kauppias Tea Aaltonen samaistuu yrittäjä-kollegansa näkemyksiin. Lahden keskustan kivijalkaliikkeet ovat vähentyneet ja verkkokauppa houkuttelee kuluttajia. Varsinkin pienemmissä kaupungeissa asiakkaista saa nyt kilpailla tosissaan.
– Jos kauppa muuttaa muotoaan niin radikaalisti, että kaupankäynti siirtyy verkkoon, niin toki siinä sitten täytyy meidänkin olla mukana. Vielä toistaiseksi uskon vahvasti kivijalkakauppaan ja huippuunsa vietyyn palveluun, Aaltonen summaa.
– Myös mallistojen on muututtava nopeasti. Täytyy tarjota klassikoita, mutta seurattava myös trendejä. Se on haastava yhtälö. Silloin pitää yrittää löytää vain ne parhaat tuotteet juuri sille omalle asiakkaalle.
Liperiläinen Jussi Mononen perusti Kenkientalo Monosen Lahteen vuonna 1921. Takana olivat pestit kauppa-apulaisena ja kenkätehtailijana. Jalkinekauppansa jatkeeksi Mononen avasi muutamaa vuotta myöhemmin kenkätehtaan. Aluksi lähes koko tuotanto meni myyntiin Monosen kenkäkauppaan, mutta pian vientiä oli runsaasti myös Saksaan, Ruotsiin, Norjaan, Belgiaan, Venäjälle ja Yhdysvaltoihin. Hittituotteeksi nousivat Monosen mukaan nimetyt hiihtomonot, ja samalla mono -sana vakiintui suomen kieleen hiihtojalkinetta kuvaamaan.
Vuosikymmenten vientimenestys tyssäsi lamaan 1990-luvulla. Kenkätuotanto lopetettiin, mutta jalkinekauppa on säilyttänyt paikkansa Lahdessa jo lähes vuosisadan. Oman tuotannon loppuessa myyntiin otettiin muiden muassa Sievin, Timberlandin, Pomarin, Tamariksen, Eccon ja Riekelin jalkineita.
Jussi Monosen jälkeen kauppaa ovat luotsanneet hänen vävynsä, lapsensa ja lapsenlapsensa. Nyt ohjaksissa oleva Tea Aaltonen on kauppias neljännessä polvessa. Kenkäbisnes kulkee verenperintönä, ja muotiyrittäjyyden monet vaiheet Aaltonen muistaa lapsuudestaan asti.
– Muistan elävästi, kuinka ihastelin suomalaisia huippumalleja ja heidän esittelemiään Monofinnin nahkasaappaita Suomen kenkämessuilla 70-luvulla. Kenkämessut olivat silloin suuri tapahtuma ja siellä oli paljon ulkomaisia liikemiehiä hieromassa kauppoja isoisäni kanssa, Tea Aaltonen kertoo.
Verkkokauppa ei ole Monoselle vielä ajankohtainen, mutta yritys on löytänyt muita keinoja, joilla pysytellä ajan hermoilla. Myymälä remontoitiin vuonna 2013 ja valikoimaakin on täydennetty pienellä vaatemallistolla ja tanssikenkäosastolla.
– Ketteränä pienenä perheyrityksenä pystymme reagoimaan asioihin nopeasti. Ja jos jokin malli osoittautuu hitiksi alkusesongista, saamme tehtyä lisätilauksen tehtaalle saman tien, sanoo Aaltonen.
Mononen työllistää tällä hetkellä seitsemän henkilöä. Aaltosen mukaan useat myyjät ovat aloittaneet uransa nuorina ja jatkaneet työskentelyä eläkeikään saakka. Kenties hyvässä yhteishengessä piilee yksi pitkän iän salaisuuksista.
– Harva perheyritys selviää näin pitkälle. Uskon, että pitkät kanta-asiakassuhteet ovat olleet yrityksemme toimivuuden perusta.
Mutta entä tulevaisuus ja seuraavat sata vuotta?
Grönholmilla uskotaan kaupan jatkuvan – ja jatkajiakin löytyvän.
– Minulla on kaksi tytärtä, mutta aiheesta ei ole vielä keskusteltu. Sen aika tulee vasta myöhemmin. Monipuolisuuden nimissä voi olla hyväkin kartuttaa ensin työkokemusta muualta, sanoo Rytkönen.
Myös Monosella luotetaan tulevaan – ja valmistaudutaan pian siihen ensimmäiseen suureen merkkipaaluun.
– Satavuotispäivä häämöttää edessä ja laittaa miettimään, mitä silloin keksitään. Moni asiakas on ehdottanut ikäämme aleprosentiksi, mutta siihen tuskin pystytään, nauraa Aaltonen.
– Vaikka historia on hieno, tulee meidänkin kyetä kasvamaan, kehittymään ja luomaan uutta. Se on alalla pärjäämisen elinehto.
Teksti Ida Rantala Kuvat Grönholmin ja Monosen kotialbumit
