40 vuotta täyttäneen muodin erikoisliike Toisen Linjan pitkän iän salaisuus on osaava henkilökunta – ja takahuoneesta löytyvä kultakimpale.

Nyt taitavat työt loppua, Raija Näätsaari tuskaili vaatekauppiasmiehelleen kolmekymmentä vuotta sitten. Siihen mies tokaisi, että haluaisi itse vähitellen jäädä eläkkeelle – kiinnostaisiko puolisoa jatkaa kauppiaana?

Kyllä kiinnosti.

”Oli mahtavaa, että kotona pystyi kysymään neuvoja. Sen ansiosta pääsin nopeasti liike-elämään sisään”, aiemmin johdon sihteerinä ja konttoripäällikkönä työskennellyt Näätsaari muistelee.

Uusi työpaikka oli nimeltään Muodin Toinen Linja ja perustajansa – Näätsaaren miehen – Jorma Koivusen toinen yritys. Sitä ennen tämä oli pyörittänyt liikekumppaninsa kanssa Kemissä ja Torniossa isoja vaatemyymälöitä, jotka sittemmin myytiin eteenpäin. Kauppa ei kuitenkaan ollut ehdoton.

”Klausuuli kielsi tiettyjen kotimaisten vaatemerkkien myymisen viiden vuoden ajan.”

Täytettä rekkeihin oli haettava siis ulkomailta. Tavaraa löytyi, vaikka se ei ollutkaan sitä, mitä olisi ensisijaisesti haluttu.

”Ihmiset olivat tottuneet ostamaan suomalaista”, Näätsaari sanoo.

Viisi vuotta meni vikkelästi, ja lopulta valikoimaan saatiin suositut suomalaiset merkit, kuten MalliMari, Pirita, Pola, P.T.A. ja Tazzia, sekä isojen takkitalojen tuotteet. Samoihin aikoihin nimestä tiputettiin sana muodin pois.

Nykyään Toisen Linjan valikoimaan kuuluu vaatteita sekä kansainvälisiltä että kotimaisilta tuotemerkeiltä. Yksi merkeistä on suomalainen S.T.I. Sen tuotteita myydään vain yksityisten kauppiaiden omistamaan Texmoda Fashion Group -osuuskuntaan kuuluvissa myymälöissä, jollainen Toinen Linjakin on ollut vuodesta 1997 lähtien.

”Joka vuosi otamme valikoimaan uusia mallistoja ja samalla jokin vanha jää pois. Se tuo mukavaa vaihtelua sekä itselle että asiakkaille.”

Tärkeää on, että hintataso pysyy kohtuullisena ja valikoima totutun tyylisenä.

”Asiakkaamme ovat tavallisia ihmisiä. Vanhemmat henkilöt eivät välttämättä löydä tyyliinsä sopivaa muualta. Mummot ovat ikionnellisia, kun löytävät meiltä puseroita”, Näätsaari nauraa.

Raija Näätsaari (kolmas vasemmalta) ompelija Maijan sekä henkilökuntaan kuuluvien Riitan ja Salmen kanssa Toisen Linjan naistenosastolla.

Vuonna 1984 perustettu Toinen Linja on palvellut asiakkaitaan Kemin Kauppakadulla samoissa entisen pankin tiloissa neljäkymmentä vuotta. Lähes yhtä pitkän uran pukineiden parissa tehneen Näätsaaren mieleen ovat jääneet erityisesti tyytyväisten asiakkaiden kiitokset.

”Teemme työtä sen eteen, että asiakkaamme ovat edustavia. Pyrimme siihen, että vaate näyttää hyvältä asiakkaan päällä.”

Asiakkaansa keski-ikään ehtinyt yritys tavoittaa pääosin perinteisin keinoin. Mainostilaa ostetaan paikallislehti Lounais-Lapista, joka jaetaan joka toinen viikko alueen kotitalouksiin ja jonka voi napata mukaansa marketeista. Pikkukaupungin asukkaat lukevat lehtensä, sillä ilmoittelu näkyy lisääntyneenä myyntinä.

Muinoin myymälää tehtiin tutuksi myös 50 sekunnin mittaisilla tv-mainoksilla.

”Niitä ei silloin monella ollut. Jos tekijä löytyisi, voisimme käyttää spotteja tulevaisuudessakin, erityisesti keväisin ja loppuvuodesta”, Näätsaari maalailee.

Myymälän kuusi isoa näyteikkunaa toimivat käyntikorttina ja sisäänheittäjänä. Ennen niistä vastasi somistaja, mutta nykyään henkilökunta pukee mallinuket itse. 

”Vaihdamme somistukset kahden viikon välein ja sesonkien mukaan. Asiakkaat tulevat niitä usein erikseen katsomaan.”

400-neliöistä myymälää pyöritetään yhden kokoaikaisen ja kolmen osa-aikaisen myyjän voimin. Kiireisinä aikoina auttelemassa on myös kauppias itse. Lisäksi takahuoneesta löytyy ”kultakimpale”, ompelija Maija, joka tekee vaatteisiin korjauksia tarvittaessa myös odottaessa.

Osaava ja asiakkaille tuttu henkilökunta on kaiken a ja o, Näätsaari toteaa. 

”He ovat ahkera porukka, jota ei voi tarpeeksi kiittää. Heidän tuellaan olen pystynyt kehittämään vuosien varrella monia asioita.”

Vaihtuvuutta työntekijöissä ei ole juurikaan ollut, mutta nyt muutama heistä on uhannut jäädä eläkkeelle. Näätsaari sen sijaan ei eläkepäivistä haaveile, vaikka ikää on ”niin paljon, ettei kannata mainita.”

”Tunnen saavani työstä paljon sisältöä elämääni. Toivottavasti jonain päivänä löydän yritykselle jatkajan.”



Teksti Johanna Rämö
Kuvat Toinen Linja

Uutisvinkki tai juttuidea? Ota yhteyttä: fafi@fafi.fi

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.