Väärennetyistä verkkokaupoista on viime aikoina tullut kansainvälinen huijausbisnes. Kysyimme asiantuntijoilta, miten välttyä astumasta nettipetosansaan – ja huolehtia siitä, että oma verkkokauppa näyttäytyy luotettavana kauppapaikkana.
Viimeistään pandemia ajoi asiakkaat ostoksille verkkoon, ja verkkokauppa löytyy jo monelta kivijalkakauppiaaltakin. Verkkokauppojen lisäksi ovat yleistyneet myös niihin liittyvät huijaukset.
Kilpailu- ja kuluttajavirastoon ilmoituksia epäilyttävistä verkkokaupoista tai verkossa huijatuksi tulemisesta on tehty säännöllisesti jo parin vuoden ajan. Huijauksesta on kyse, kun maksettu tuote jää kokonaan toimittamatta tai postipaketista paljastuu jotain aivan muuta kuin on luvattu: huonolaatuinen tuote, joka ei vastaa verkkokaupan kuvausta.
Verkkokauppahuijareita on paikannettu EU-maihin ja jopa Suomen rajojen sisäpuolelle, mutta useimmiten digitaaliset jäljet vievät Aasiaan. Ilmiö on kasvussa.
”Saamme päivittäin yhteydenottoja koskien verkkokauppahuijauksia”, erityisasiantuntija Saija Kivimäki Kilpailu- ja kuluttajavirastosta kertoo.
Silti yhteydenotot ovat vain jäävuoren huippu. Moni huijatuksi tullut menee suoraan poliisin pakeille tai jättää ilmoituksen tekemättä kokonaan, koska ei tiedä kenen puoleen kääntyä, kokee häpeää tai pitää rahallista menetystä liian pienenä.
”Paras keino huijausten estämiseen on tiedostaa huijareiden käyttämät toimintatavat. Kun osaa tunnistaa vaaran merkit, välttyy ongelmilta”, Kivimäki toteaa.
Mistä epäilyttävän verkkokaupan voi sitten tunnistaa?
Kivimäen mukaan ei enää juuri mistään. Verkkorikolliset ovat todella taitavia naamioimaan nettikaupan aidon näköiseksi, eivätkä edes kielivirheet enää paljasta petosta. Kivimäki kehottaa kuitenkin kiinnittämään huomiota kahteen asiaan: yhteystietoihin ja sopimusehtoihin.
”Yrityksen nimen, maantieteellisen osoitteen ja puhelinnumeron tulee olla helposti löydettävissä ja selvästi kerrottu.”
Hälytyskellojen tulisi soida, jos yritys tarjoaa ainoana yhteydenottokanavana verkkolomaketta tai jos se käyttää maksutonta sähköpostipalvelua, kuten Gmailia tai Hotmailia.
Verkkosivustolta tulisi löytyä myös sopimusehdot – ja jos ne löytyvät, niihin on hyvä perehtyä ja varmistaa, että ne ovat kuluttajansuojalain mukaiset.
Nopea keino myyjän luotettavuuden arvioimiseksi on kirjoittaa verkkokaupan nimi hakukoneeseen. Piipahdus keskustelupalstoilla riittää usein selvittämään, millaisia kokemuksia muilla on kaupasta.
Epäilysten herätessä kannattaa kokeilla verkkokaupan chat-palvelua. Jos viesteihinsä saa kunnollisia ja selväkielisiä vastauksia, se lisää todennäköisyyttä, että kyseessä on ihan oikea verkkokauppa.
Turvaa voi etsiä myös maksutavasta.
”Verkko-ostokset kannattaa maksaa aina luottokortilla. Jos maksettua tavaraa ei toimiteta tai siinä on virhe, luottokorttiyhtiöltä voi vaatia kauppahinnan palautusta. Myös jälkeenpäin maksettu lasku on turvallinen maksutapa”, Kivimäki muistuttaa.
Entäpä miten rehellinen yrittäjä voi varmistaa, että oma verkkokauppa näyttäytyy asiakkaalle luotettavana?
”Avoimuus on aina merkki luotettavuudesta. Yhteystietojen selkeän esittämisen lisäksi sopimusehtojen on luonnollisesti oltava lainmukaiset ja ostoprosessin sellainen, ettei kuluttaja voi tehdä tilausta ennen kuin on avannut sopimusehdot tai tietoisesti ohittanut ne. Myös ripeä ja laadukas asiakaspalvelu on keino viestiä kuluttajalle rehellisyydestä.”
Joskus on käynyt niinkin, että väärennetyille verkkokauppasivustoille on kopioitu sisältöjä jo olemassa olevilta verkkosivustoilta.
”Jos huomaa yrityksensä brändiä, kuvia tai muuta materiaalia käytetyn epäilyttävässä yhteydessä, kannattaa ihan ensimmäisenä pyytää verkkosivun omistajaa poistamaan väärinkäytetyt tiedot. Myös verkkosivun palveluntarjoajalle voi esittää pyynnön siivota materiaali sivustolta”, ohjeistaa Suomen Yrittäjien lakimies Karoliina Katila.
Keinoja kaihtamattomiin verkkohuijareihin yhteydenottopyynnöillä tuskin on kovinkaan suurta vaikutusta. Tällaisissa tapauksissa yrittäjä voi myös varoittaa asiakkaitaan omissa viestintäkanavissaan.
Kybeturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Juha Tretjakovin mukaan on olemassa myös ennaltaehkäiseviä teknisiä keinoja, joilla oman verkkosivuston kopioimista voi estää – mutta nekään eivät aina ole täysin vedenpitäviä.
”Verkkosivujen tuottajilta ja palveluntarjoajilta voi pyytää skriptien päälle rakennettua sivustoa tai verkkopalvelinta, jossa kaikki kopiointi estetään skripteillä. Julkaisujärjestelmiin näitä kopioinninestoskriptejä on tarjolla valmiina liitännäisinä. Kopioinnin lisäksi ne tosin rajoittavat myös muita verkkokaupan käyttäjän toimia, joten ne voivat vaikuttaa haitallisesti käyttäjäkokemukseen”, Tretjakov huomauttaa.
Lopulta jäljelle jää se kaikista järein toimi:
”Tekijänoikeusrikkomuksissa yrittäjän on syytä kääntyä toimivaltaisen viranomaisen, esimerkiksi Patentti- ja rekisterihallituksen tai poliisin, puoleen.”
Kuva Leena Aro
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Johanna Rämö | johanna.ramo@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
