Yllättävä uutinen luksusmarkkinoilta: useat ranskalaiset muotitalot palauttavat tuotantoaan kotikonnuilleen Ranskaan. Näin ne kykenevät valmistamaan tuotteensa nopeammin, joustavammin ja vastuullisemmin. Kotimainen valmistus on myös ranskalaisten poliitikkojen tahto.
Luksusmuodin myynti kasvaa kohisten. Ylellisyystuotteiden verkkokaupan odotetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä ja länsimaisen luksusmuodin kysynnän kasvavan uusilla markkina-alueilla, kuten Indonesiassa, Intiassa ja Brasiliassa.
Kysynnän kasvu on jo laittanut ranskalaiset muotitalot tekemään uudistuksia tuotantoonsa. Valmistus halutaan tuoda ympäri maailmaa sijaitsevilta tehtailta takaisin Ranskaan. Muotijulkaisu Business of Fashionin mukaan useat ranskalaiset luksustalot käyttävät parhaillaan miljoonia euroja palatakseen juurilleen. Chanel on avaamassa valtavaa, yli 25 000 neliömetrin kokoista bränditaloa aivan Pariisin läheisyyteen. Louis Vuittonin kaksi uutta tehdasta avautuvat Ranskaan tämän vuoden puolella ja myös Hermès suunnittelee avaavansa nahkatuotetehtaita Ranskaan lähivuosina.
Mikä vetää muotitaloja takaisin kotiin?
Yksi syistä on brändi-imagon suojelu.
Made in France -merkintä on ollut vuosikymmenten ajan laadun ja arvon tae kuluttajille. Luksustuotteen ostaja hankkii tuotteen lisäksi itselleen aina myös palan kulttuuria. Luksusbrändin laukku ei ole vain laukku, vaan se edustaa myös ranskalaisen huippumuodin perimää, historiaa ja tietotaitoa. Ranskalaiset muotitalot käyttävät maan kulttuuria markkinointikeinona – vaikka niillä olisikin todellisuudessa pitkiä ja vaikeasti jäljitettäviä alihankintaketjuja ja tehtaita ympäri maailman.
Kuluttajien kasvava valveutuneisuus on laittanut muotitalot ahtaammalle. Marraskuussa levinneiden uutisten mukaan tunnettujen italialaisten muotitalojen, kuten Armanin ja Fendin, nahkatuotteita ovat valmistaneet paperittomat siirtolaiset maahanmuuttajalähiössä Napolissa. Kohu asetti Made in Italy -laatumääritelmän kyseenalaiseen valoon.
Ranskassa ei haluta joutua samanlaisen kohun kohteeksi. Palauttamalla tuotantoa kotimaahan muotitalot pyrkivät reagoimaan kuluttajien vastuullisuusodotuksiin ja tekemään toiminnastaan läpinäkyvämpää.
Yhtenä kimmokkeena toimii viime vuonna Ranskan presidentti Emmanuel Macronin aloitteesta syntynyt The Fashion Pact -niminen liittouma, johon lähti mukaan 150 muotitaloa. Liittouman tavoitteena on muun muassa parantaa toimitusketjussa työskentelevien ihmisten oikeuksia ja kehittää kestävien periaatteiden mukaista yritystoimintaa. Tuotannon uudistaminen lienee yksi konkreettinen askel kohti näitä tavoitteita. Tuotanto-olojen ja laadullisten kriteerien valvonta sekä läpinäkyvyyden edistäminen on helpompaa, kun tuotanto on lähellä.
Ranskalaiset päättäjät haluavat hekin muotituotannon takaisin Ranskaan, sillä luksusmuoti on maassa arvostettu työllistäjä. Viime vuonna Ranskan muotiteollisuuden komitea ja Ranskan hallitus sopivat tukitoimista paikallisen muotialan koulutuksen ja kestävyysprojektien hyväksi. Sama komitea julkaisi viime marraskuussa rekrytointikampanjan, joka pyrkii luomaan 10 000 uutta työpaikkaa ranskalaiseen luksustuotantoon vuosittain.
Maan hallituksen tuesta jotain kertonee sekin, että ranskalainen luksuskonserni LVMH sai vastikään tuotantohankkeelleen rakennusluvan alle kuudessa kuukaudessa. Luvan saaminen vie tavallisesta jopa kaksi vuotta.
Tuotantoa Ranskaan palauttamalla muotitalot pyrkivät suojelemaan myös tietotaitoaan ja valvomaan laatua. Luksustuotteen valmistus vaatii usein raudanlujaa ammattitaitoa ja vuosien kokemusta. Esimerkiksi Chanelin klassikkolaukun valmistuksessa on 180 työvaihetta ja sen tekemiseen osallistuu 15 ammattilaista.
Lähituotanto on brändeille myös kilpailuetu luksustuotteiden kysynnän kasvaessa. Trendit vaihtuvat, hittituotteet myydään minuuteissa loppuun ja tarve pitää tuotanto käynnissä – tai muuttaa sen suuntaa nopeasti – on jatkuva.
Nähtäväksi jää, kuinka suuri osa muotitaloista ja niiden tuotannosta lopulta palaa kotikonnuilleen. Esimerkiksi muotitalo Hermèsin tuotteista 80 prosenttia tehdään Ranskassa, ja uusien tehtaiden myötä maahan saattaa päätyä koko tuotanto. Sen sijaan Louis Vuittonin tuotanto pyörii edelleen osin Yhdysvalloissa ja Espanjassa – vaikka merkki tunnetaankin ranskalaisuudestaan.
Teksti Ida Rantala Kuvat Louis Vuitton
