Tia Rantanen on Luhdan uusi vastuullisuusjohtaja. Ura on kuljettanut maailman metropoleista takaisin Suomeen ja muotibisnekseen. Rantasen mielestä Suomesta löytyy vastuullisia vaatebrändejä, mutta markkinoinnissa vaaditaan yhä ponnisteluja.
”Olin 15-vuotiaana kielikurssilla Englannissa. Kokemus oli niin hieno, että menin heti seuraavana kesänä uudelleen Englantiin. Tuolloin rakastuin britteihin ja heidän kulttuuriinsa. Ajattelin, että haluan vielä palata sinne.
Opiskelin Lahden ammattikorkeakoulussa ja kun Lahdesta kehotettiin lähtemään ulkomaille opiskelemaan, hain Lontooseen. Pääsin sinne Erasmus-vaihtoon syyslukukaudeksi 1996.
Tapasin vaihtosyksyn aikana englantilaisen pojan, ja jäin opiskelemaan tutkintoa Westminister University -yliopistoon. Valmistuin markkinoinnin pääaineesta vuonna 1998.
2000-luvun alussa menin töihin brittiläiseen PR-toimistoon vastaamaan amerikkalaisten teknologiayritysten Euroopan PR:stä. Englantilainen teknologiaan keskittynyt PR-toimisto oli kova koulu, mutta siellä opin tiedottamisen ja lehdistösuhteiden hoitamisen. Kilpailu oli kovaa ja tuloksia piti tulla – usein työpäivät venyivät pitkiksi.
Viisi vuotta myöhemmin oli aika palata Suomeen ja aloittaa Nokialla. Jo parin vuoden kuluttua aloituksesta muutin Nokian työn mukana New Yorkiin. Vuonna 2010 oli vuorossa Australia, kun menin töihin Price Waterhouse Cooperille Sydneyyn vastaamaan isosta muutosjohtamisprojektista. Silloinen brittimieheni muutti mukanani ympäri maailmaa. Hän oli IT-alalla, joten työn löytäminen ei tuottanut hänelle haasteita uusissa maisemissa.
Kiinnostukseni muotiin alkoi jo nuorena, mutta kolmenkympin kolkuttaessa huomasin, että muoti alkoi kiinnostaa myös työmielessä. Alalle vain on hankala päästä. Olin onnekas, koska Adidas etsi markkinointiosaajaa Suomeen vuonna 2012. Hain paikkaa ja sain sen. Vastasin Adidas-uran aikana brändin kaikesta markkinoinnista ja viestinnästä Suomessa.
Adidas opetti paljon brändinhallinnasta ja siitä, mikä merkitys brändillä on kuluttajabisneksessä. Noihin aikoihin Adidas lanseerasi verkkokaupan ja siinä opin digitaalisen markkinoinnin kasvusta ja sen tärkeydestä muodin verkkokaupassa.
Kun Adidaksen rooli alkoi tuntua jo vähän pieneltä, sain soiton headhunterilta. Hänellä oli minulle tehtävä, missä voisin yhdistää kansainvälistä kokemustani ja päästä mukaan johtamaan liiketoimintaa. Hän esitteli minut Saga Fursin toimitusjohtajalle. Sain paikan ja aloitin siellä alkuvuodesta 2016.”
”Työ Sagalla oli mielenkiintoista, mutta rankkaakin. Turkisala jakaa ihmisten mielipiteet tiukasti, ja silloin pienet asiat saattavat muuttua yllättävän haasteellisiksi. On turkisten käytöstä mitä mieltä tahansa, mielestäni mikään ei oikeuta pelotteluun ja valheisiin. Tätähän kohtasin paljon vastustajien puolelta. Mutta maailmalla työskennellessäni tapasin enemmän ihmisiä, jotka ymmärsivät turkisalaa, kuin niitä jotka tuomitsevat sen jyrkästi. Vastustajat ovat itse asiassa aika pieni mutta äänekäs joukko.
Kun korona iski, turkishuutokauppoja ei voinut järjestää, joten Saga Fursin bisnes katosi kokonaan. Sen lisäksi yrityksen toimitusjohtaja vaihtui. Syksyllä 2020 minulta loppuivat työt.
Siinä hetken ihmeteltyäni päätin ottaa yhteyttä Luhtaan, ja aloitimme keskustelut. Sopimus tehtiin viimein helmikuussa ja työt alkoivat maaliskuussa. Nyt olen Luhta Sportswear Companyn vastuullisuusjohtaja, istun johtoryhmässä ja raportoin toimitusjohtajalle Juha Luhtaselle.
Ensimmäinen tehtäväni on luoda Luhdalle vastuullisuusstrategia. Olen viettänyt ensimmäiset viikot haastatellen ihmisiä, ja pikkuhiljaa minulle on muodostunut käsitys siitä, missä Luhta menee vastuullisuuden kanssa.
Yrityksen viestintä on ollut aiemmin niukkaa, vaikka siellä on tehty jo tähän mennessä paljon hyvää vastuullisuustyötä. Jatkossa viestimme näistä asioista enemmän. Seuraavaksi alan rakentaa Luhdan vastuullisuudelle uutta suuntaa.
Vastuullisuus kattaa laajasti yrityksen kyvyn hallita sekä ympäristöllisiä että sosiaalisia haasteita. Siksi sitä ei voi tehdä yhdessä ’vastuullisuustiimissä’ vaan se on osa yrityksen koko liiketoimintastrategiaa. Siihen liittyy tuotantoketju, materiaalivalinnat, sosiaalinen vastuu, päästöt, puhtaan energian käyttö, logistiikka…
Turkiskauppa opetti minulle paljon vastuullisuudesta – ensimmäinen iso oppi oli varmasti se, ettei kestävä kehitys ole lopullinen tila, vaan liikkuva kohde. Valmista ei tule koskaan ja aina voi parantaa. Vastuullisuus ei ole myöskään kaikki-tai-ei-mitään -peli.
Vaatebisneksessä on tärkeää punnita vaihtoehtoja ja valita omalle liiketoiminnalle tai alalle sellaiset toimintatavat, jotka vahingoittavat ympäristöä ja yhteiskuntaa mahdollisimman vähän. Tekstiili- ja muotialalla tehdään päivittäisiä päätöksiä, jotka koskevat oikeudenmukaisuutta tuotantoprosessissa, logistiikkaa, resurssien kulutusta, eläinten hyvinvointia ja paljon muuta.
Vuoden ulkomailla ovat tehneet minusta tosi isänmaallisen, ja siksi minusta on upeaa olla suomalaisessa yrityksessä töissä ja viemässä hienoa suunnittelua maailmalle. Koen itseni kansainväliseksi suomalaiseksi. Eräällä tavalla ympyrä sulkeutui, kun palasin Lahteen: olen kotoisin Lahdesta ja Luhta on osa Lahden DNA:ta. Minusta tuntuu, että olen kasvanut Luhdan takapihalla. Ja löytyihän täältä myös nykyinen aviomieheni – omasta kotikaupungista.
Haluan olla muotibisneksessä, koska rakastan vaatteita ja värejä – minulle pukeutuminen tuo iloa. Leikittelen asuilla ja siksi vaatteissa pitää aina olla jokin juju – väri, yksityiskohta, leikkaus tai printti. Minua kiinnostaa nähdä, mikä muotiin ja sen suuntauksiin vaikuttaa. Ihmiset eivät useinkaan ajattele, miten hyvin muoti kuvastaa sitä aikaa, jossa elämme.”
”Suomalaisen muodin tulevaisuudesta haluaisin ajatella, että se on valoisa. Suomessa on hurjasti osaamista. Suomen maabrändi kiinnostaa maailmalla. Meillä on vastuullisesti rakennettuja muotibrändejä, mutta kansainvälistyminen ei meinaa onnistua. Onko yhä niin, että muotiin ei uskota, eikä sitä oteta vakavasti, joten siihen ei sijoiteta? Sitä pitää puskea.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Ruotsi tai Tanska ovat niin paljon edellä muodin viennissä. Meillä on vielä paljon ponnistamista markkinoinnin saralla, mutta myös mahdollisuuksia.
Itse olen täysin fiilispukeutuja. Kun lähden esimerkiksi työmatkalle, minun on vaikea pakata vaatteita. Voin hahmotella asuja etukäteen, mutta minulla on pakko olla vaihtoehtoja mukana – kaikki on kiinni aamun fiiliksestä. Ja toisin kuin mustiin pukeutuvat muodin ammattilaiset, minä rakastan värejä.
Yksi ikimuistoisimmista kokemuksista muotimaailmassa oli Fendin haute couture -näytös heinäkuun alussa 2018. Olin siellä kutsuvieraana. Näytös järjestettiin vanhassa kaupunkipalatsissa, vieraat kävelivät punaisia mattoja pitkin. Istuin eturivissä. Lavastus oli niin kauniisti tehty, että se salpasi henkeäni. Ja se kaikki oli tehty viidentoista minuutin näytöstä varten.
Fendin näytösvaatteet olivat upeaita couture -kokonaisuuksia: silkkiä, organzaa, höyheniä ja äärimmäistä käsityötaitoa vaativia muotiluomuksia – suorastaan taideteoksia.
Näytöksen jälkeen järjestettiin juhlat backstagella eli näytöksen takatiloissa. Siellä juhlivat kansainväliset huippumallit, ranskalaiset kuuluisuudet ja Tia Suomesta. Se tuntui kuin olisin ollut unessa.”
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Fashion Finlandin digilehdessä toukokuussa 2021.
Kuvat Tiia Rantasen kotialbumi
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Sisältöpäällikkö Ida Rantala | ida.rantala@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
