Kenkä-Lipposella oli viisi menestyvää myymälää Helsingin ydinkeskustassa. Viime vuosina kenkäkauppa on mullistunut, ja yrityksen bisnesidea muuttunut kolmesti.
Vuosiin on mahtunut nousukausia ja alamäkiä, mutta kenkiä myyvän Sanna Lipponen-Poutasen usko muotikauppaan ja yrittäjyyteen ei horju.
– Onhan tämä välillä hullun hommaa. Mutta yrittäjyys on elämäntapa, ja esimerkiksi uudet mallistot sytyttävät joka kerta. Yhteistyökumppaneista on tullut tärkeitä, ja hyvien asiakkaiden kanssa olemme kannatelleet toisiamme vaikeinakin aikoina. Jokin uusi ovi on aina avautunut, kun toinen on sulkeutunut.
Lipponen-Poutanen katselee ikkunasta ulos näyttelytilassaan Vantaalla. Siellä hän pitää kenkiin keskittyvän agentuurinsa päämajaa. Hyllyt notkuvat kenkiä, eikä niistä puutu väriä.
Nyt Lipponen-Poutanen kertoo tarinansa, johon on mahtunut yritystä – ja kenkiä.
Lipposen suku on käynyt kenkäkauppaa 80 vuotta, vuodesta 1940.
Lipponen-Poutasen isoisä Akseli Lipponen oli kotoisin Viipurista. Sodan aikana hän joutui jättämään kotikaupunkinsa ja sai samalla hoidettavakseen satojen evakkoperheiden asuttamisen Hämeenlinnaan. Siellä Lipponen huomasi hyvän liikepaikan ja päätti perustaa oman kenkäkaupan. Kaupankäyntikokemusta hänellä oli jo Viipurista, missä hän oli työskennellyt Osuusliike Torkkelin jalkineosaston johtajana.
Hämeenlinnan liike menestyi, ja myöhemmin kenkäkauppoja avattiin kolme lisää.
1950-luvun alkupuolella Helsingistä kuului uutisia: uutta ja modernia kaupan ja liike-elämän keskusta Kaivotaloa oltiin avaamassa. Akseli Lipponen neuvotteli itselleen kauppapaikan ja avasi Kenkä-Lipposen myymälän Helsinkiin vuonna 1955.
Muutamaa vuotta myöhemmin Lipponen muutti perheensä kanssa pääkaupunkiin ja avasi toisenkin myymälän Kaivotaloon.
Kenkä-Lipposesta tuli tunnettu kenkäkauppa Helsingissä. Myynnissä oli siihen aikaan Suomessa harvinaisia italialaisia nahkakenkiä sekä esimerkiksi suomalaista Palmrothia ja Aaltosta.
Lipposen perhe osti Aleksanterinkadulla sijainneen Kenkä-Veeran ja kenkäkauppa Oldenburgin – ja vahvisti jalansijaansa ydinkeskustassa. Paljon myöhemmin kauppaa tehtiin myös Forumin kauppakeskuksessa, johon Lipposet avasivat Ballyn kenkämyymälän. Parhaimmillaan myymälöitä oli Helsingin ydinkeskustassa viisi.
1970-luvun lopulla perheyrityksen johtoon siirtyivät Akselin poika Kyösti Lipponen ja hänen vaimonsa Liisa.
Liisan ja Kyöstin tytär Sanna Lipponen-Poutanen työskenteli Kenkä-Lipposelle kauppakorkeakouluopintojensa ohella 1980 -luvulla. Keväällä 1988 eteen tuli yllättävä mahdollisuus lähteä Sveitsiin.
– Kenkä-Lipponen oli Bally -nimisen kenkäbrändin yksi suurimmista asiakkaista Pohjoismaissa. Sen ansiosta pääsin heidän järjestämäänsä puolivuotiseen koulutukseen Sveitsiin. Opiskelin tehtaalla ja myymälässä ja näin, miten Ballyn kenkiä tehdään ja myydään. Samalla opin puhumaan saksaa.
Sveitsistä saaduista opeista oli hyötyä, kun Ballyn myymälää Lipposten johdolla avattiin Forumiin.
Mutta vaikeuksia näkyi horisontissa. 1990-luvulla erikoiskauppa oli murroksessa. Halpaketjuja vyöryi Ruotsista Suomeen, ja kilpailu kiristyi entisestään, kun marketit ottivat valikoimiinsa kenkiä.
Myös Kenkä-Lipposen liiketoiminta takkusi. Sitten iski lama ja kauppa pysähtyi täysin. Perheyrityksiä kaatui yksi toisensa perään – myös Kenkä-Lipponen syksyllä 1994.
Se oli perheelle suuri muutos. Kyösti ja Liisa Lipposen piti aloittaa alusta. Kontakteja tavarantoimittajiin ja tehtaisiin löytyi entuudestaan, joten he päättivät jatkaa kenkäalalla.
– Siihen aikaan etelä-eurooppalaiset kenkätehtaat olivat pieniä perheyrityksiä, ei niillä ollut mahdollisuuksia tehdä itse kunnollista vientimyyntiä, ja oli yleistä hankkia kumppaniksi maahantuoja.
Lipposet perustivat kenkien maahantuontiin erikoistuneen Sandra-Marketingin vuonna 1995.
Kyösti ja Liisa Lipponen lähtivät kiertämään Suomea pohjoisesta etelään asiakaspohjaa rakentaen. Myöhemmin tavarantoimittajia tavattiin myös Saksan ja Italian kenkämessuilla, ja yhteistyösopimuksia tehtiin Yhdysvalloissa asti.
– Maahantuonti on rankkaa myyntityötä. Vanhempieni työ kuitenkin tuotti tulosta. Yksi silloin luoduista asiakassuhteista oli tavaratalo Stockmann. Niihin aikoihin maahantuonti oli kannattavaa bisnestä, sillä kenkäkauppoja oli vielä runsaasti ympäri Suomea.
Kenkämyymälöiden lopetettua perheen tytär Sanna Lipponen-Poutanen haki aikuiskoulutuskeskuksen järjestämälle työllistämiskurssille ja pääsi sieltä harjoittelijaksi Marimekolle.
– Siihen aikaan Marimekkoa johti Kirsti Paakkanen. Hän huomasi yrittäjätaustani ja halusi tavata minut. Kerroin haastattelussa olevani vapaa lähtemään vaikka ulkomaille ja osaavani myös saksaa. Paakkanen kysyi, voinko aloittaa jo huomenna – ja haluanko lähteä Saksaan? Vastasin myöntävästi molempiin kysymyksiin.
Lipponen-Poutanen vietti Saksassa yli kolme vuotta Marimekon sisustustuotteiden kiertävänä myyjänä. Sitten Suomesta aukesi Marimekon vientipäällikön paikka.
Lipponen-Poutanen sai sen ja työskenteli Marimekolla lopulta 15 vuotta.
– Marimekolla sain usein kuulla, että työskentelen kuin yrittäjä yrityksen sisällä. Sain tehdä kaikenlaisia töitä ilman, että minua lokeroitiin tiettyyn tehtävään. Työntekijöille annettiin paljon vastuuta ja tilaa tehdä ja kokeilla asioita. Erehtyäkin sai, kunhan otti opikseen.
Lipponen-Poutanen ihaili Paakkasen sinnikkyyttä, periksiantamattomuutta ja sydämellä tekemistä.
– Sitten kaikki muuttui, kun tapasin mieheni ja aloin odottaa 42-vuotiaana esikoistani. Äitiyslomalla kypsyi ajatus perheyrityksen jatkamisesta. Kun miehenikin kannusti minua, päätin ottaa riskin enkä palannut enää Marimekolle.
Sandra-Marketingin talous oli tuolloin vakaalla pohjalla, ja Lipponen-Poutanen laski saavansa siitä elantonsa. Hän osti yrityksen vanhemmiltaan keväällä 2011.
Kolme vuotta myöhemmin Lipponen-Poutasen asiakas, kenkäkauppias Hakaniemestä kertoi, että hänen myymälänsä oli myynnissä.
– Oma kenkäkauppa oli ollut jo pidempään mielessä ja tunsin, että tässä on nyt tilaisuuteni.
Maahantuojan silmin oman myymälän avaaminen tuntui hyvältä idealta, sillä sen kautta pystyi esimerkiksi kasvattamaan yrityksen maahantuomien kenkien tunnettuutta.
Niinpä hän osti Helsingin Hämeentiellä Hakaniemen vanhaa kauppahallia vastapäätä sijainneen kenkäkauppa Kenkä-Derbyn.
– Kauppa lähti käyntiin toivottua verkkaammin. Jälkiviisaana huomasin, että annoin edellisen kauppiaan pitää loppuunmyyntiä liian kauan. Kun asiakkaat ovat ostaneet kassikaupalla halpoja kenkiä, eivät he hetkeen osta uusia normaalihinnoin.
Myös kaupan vuokra ja henkilöstökulut nakersivat kannattavuutta. Lisäksi auki revitty Hämeentie ja Hakaniemen Kauppahallin remontti karkottivat shoppailijoita alueelta.
Sandra-Marketingin vaikeudet kasvoivat. Samaan aikaan muotiala oli murroksessa, kun kilpailu kiristyi ja kansainvälistyi, verkkokauppa kasvoi ja uusia yrityksiä tuli kilpaa markkinoille.
Kenkä-Derby sulki ovensa elokuussa 2019. Viimeisen vuoden aikana Lipponen-Poutanen oli jo aloittanut maahantuontiyrityksensä muokkaamiseksi agentuuriksi.
Nyt hän toimii esimerkiksi Alpina, Laura Vita, Mago, Fidelio ja Moda Di Fausto -nimisten kenkäbrändien agenttina. Näyttelytila sijaitsee Vantaalla muodin sisäänostajille suunnatussa Fashion Centerissä.
Lipponen-Poutanen näkee agentuurina toimimisen riskittömämpänä kuin maahantuonnin. Ja vaikka kaupan ostamisesta tuli tappiota, agentuuritoiminta on ollut koko ajan kannattavaa. Agentuurina ei itse tarvitse ostaa tuotteita omalla rahalla tai huolehtia niiden varastoimisesta. Toisaalta agentille maksetaan usein vähemmän, ja tienestejään saa odotella.
– Agentti välittää tilaukset ja varsinainen rahaliikenne on tehtaan ja asiakkaan välissä. Tehdas ei kuitenkaan maksa provisiota agentille ennen kuin asiakas on maksanut tehtaalle. Esimerkiksi viime syksynä tehdyistä myynneistä provisiot tulevat tilille vasta myöhemmin keväällä.
Marimekko-vuosista on ollut iso hyöty nykyisessä työssä.
– Vientipäällikön roolissa ensimmäiset kontaktit olivat juuri agentit eri maissa. Näin miten yritys ja päämies kohtelevat agentteja. Nyt toimiessani itse agenttina tiedän, mitä voin vaatia ja mikä on kohtuullista puolin ja toisin.
Lipponen-Poutanen kertoo, että moni yritys haluaisi kustannuksia säästääkseen poistaa agentit kokonaan brändin ja kaupan välistä.
– Muutos tuskin tulee hetkessä. Pienemmät kenkätehtaat ja fiksuimmat kauppiaat tietävät, että agenttejakin tarvitaan. Pidän kauppiaiden puolia tavarantoimittajien suuntaan ja saan järjestettyä heille esimerkiksi maksuaikaa. Lisäksi räätälöin mallistot Suomen markkinoille sopiviksi. Tiedän, että täällä tarvitaan paljon leveämpiä lestejä kuin monissa muissa maissa, ja kerron siitä valmistajille.
Lipponen-Poutanen myöntää kuitenkin miettivänsä tulevaisuutta. Kymmenen vuoden päästä agentuureja ei välttämättä enää ole. Kaupan rakenne on isossa murroksessa, ja kenkäkauppoja katoaa koko ajan.
Lipponen-Poutanen näkee muutoksessa myös mahdollisuuksia, ja hän aikoo olla kuvioissa koronan jälkeenkin.
– Nyt kysytään hermoja ja sinnikkyyttä. Karjalaiset ovat peräänantamattomia, ja näkevät vaikeissakin ajoissa mahdollisuuksia ja jotain myönteistä. Evakkojen jälkeläiset pärjäävät kyllä aina.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Fashion Finlandin digilehdessä toukokuussa 2021.
Kuvat Sandra-Marketing
Fashion Finlandin toimitus
Päätoimittaja Sami Sykkö | sami.sykko@fafi.fi
Viestintäpäällikkö Ida Rantala | ida.rantala@fafi.fi
Sisällöntuottaja Rebekka Silvennoinen | rebekka.silvennoinen@fafi.fi
