Vaatteiden valmistus tilaustöinä oli arkipäivää ennen valmisvaatemallistoja. Nyt vanha, hyvä ja vastuullinenkin tuotantotapa tekee uutta tulemista.


Kuorma-autollinen vaatetekstiiliä kärrätään kaatopaikalle joka sekunti. Näin väittää brittitutkimus. Se johtuu siitä, että vaatemuotia tuotetaan rutkasti yli tarpeen ja kysynnän. Uutiset ovat kertoneet, että maailmalla useat brändit hävittävät myymättä jäänyttä liikatuotantoaan myös polttamalla. Ekologisempien materiaalien ja valmistusmenetelmien lisäksi vaatemuodin tuotanto tulisi saada kestävämmälle pohjalle myös määrällisesti – mutta millä keinoin?

Slow fashion, eli hitaampi ja kestävämpi muodin tuotantoperiaate, on jo alkanut yleistyä. Lontoolainen luova kollektiivi Bite Studios valmistaa näytöstason luksusmuotia käsityönä orgaanisista kuiduista ja kierrätyskankaista. Ruotsalainen Filippa K kerää kiitosta aikaa kestävistä mallistoistaan sekä avoimista tehdas- ja valmistustiedoistaan. Suomalaisista merkeistä esimerkiksi Hálo ja NO/AN pitävät samaa mallistoa myynnissä useamman sesongin ja minimoivat näin ylijäämän syntymistä. Vaikka trendit vaihtuvat, mallisto säilyy, eikä varastoa tarvitse uusia joka kausi.

Mutta muoti voi olla vieläkin hitaampaa. Entä jos varastoa ei olisi lainkaan, vaan jokainen vaate valmistettaisiin tilauksesta? Made-to-order –tuotanto valtaa alaa nyt Suomessa. Tai tekee uutta tulemista – onhan mittatilausompelimoita ollut olemassa vuosikymmeniä.

KMMS Design on erikoistunut neulemuotiin.


Kaija Razavin perustama, neuleisiin erikoistunut KMMS Design toimii made-to-order -tuotantoperiaatteella. Asiakkaat ottavat yritykseen yhteyttä Instagramissa tai sähköpostilla, kertovat mittansa ja millaisen vaatteen haluaisivat. Razavi antaa heille hinta-arvion. Useimmiten tilataan villapuseroita, pipoja tai neuletakkeja.

– Toisinaan asiakas saattaa antaa vapaat kädet. He kertovat pituutensa ja ehkä inhokkivärinsä. Sitten makustelen asiaa ja käyn ehkä asiakkaan Instagram-tilillä katsomassa, minkä tyylinen hän on. Joskus asiakkaat lähettävät tarkkoja kuvatoiveita tietyiltä suunnittelijoilta, mutta kopiointiin en suostu, Razavi kertoo.

Käsillä tekeminen tulee Razaville verenperintönä. Hänen vanhempansa olivat käsityöläisiä ja jo lapsena Razavi piirsi ja suunnitteli neuleita. 80-luvun alussa hän muutti rakkauden perässä Iraniin ja innostui persialaisesta matonkudonnasta. Villa kerittiin omasta lampaasta ja työvaiheet opittiin anopilta. Razavin palatessa perheineen Suomeen hän aloitti työt liiketoiminnan konsultointitehtävissä. Bisnesmaailma tuli tutuksi, muttei ollut aivan sitä mitä Razavi työltään toivoi.

Vuonna 2013 hän perusti yhden naisen yrityksen ja alkoi valmistaa neulostuotteita tilauspohjaisesti. Poikkeuksena on helsinkiläinen muotiliike Urban A, jossa Razavin kutomia alpakkapipoja voi ostaa suoraan liikkeestä. Instagram on toiminut oivallisena markkinointikanavana. Kysyntää on riittänyt ja tällä hetkellä hänellä on puolen vuoden jono.

– Tilauspohjaisessa tuotannossa minulle on tärkeää tietää mistä langat tulevat ja että ne ovat mahdollisimman myrkyttömiä. Suosin suomenlampaan villaa, joka on käsin kerittyä. Pesen langat itse ja huuhtelen ne lopuksi etikkahuuhteella. Tilaan lankaa myös Norjasta ja sertifioitua perhetuotettua villaa Uruguaista.

Pipot maksavat 85 euroa, lasten neuleet 55–100 euroa ja aikuisten neuleet 300–500 euroa. Hinta riippuu langasta ja työhön käytetystä ajasta.

Atelier Lalehin vaatteet ovat valmiiksi kaavoitettuja.


Ekologiset ja eettiset vaatteet luonnollisesti maksavat enemmän kuin mihin pikamuoti on meidät totuttanut. Tilaustuotanto nostaa automaattisesti hintaa, varsinkin jos tuotteet valmistetaan alusta loppuun käsityönä Suomessa. Myös odotusaika on kuluttajille uutta. Tilatun vaatteen on oltava tarpeellinen ja silmää miellyttävä vielä silloinkin kun se saapuu, usein kahden viikon tai jopa kuuden kuukauden kuluttua tilauksesta.

Tilauspohjaista liiketoimintakonseptia hyödyntää myös helsinkiläinen Atelier Laleh. Vastaperustetun brändin takana ovat äiti ja tytär, Irma Kallunki ja Maria Moulud, joiden bisneksessä vallitsee selkeä työnjako: Irma kaavoittaa ja ompelee, Maria suunnittelee ja kuvaa. Verkkosivuilla on kuvia mallikappaleista, joista asiakas valitsee mieleisensä mallin ja värin, määrittää kokonsa ja tekee tilauksen. Materiaalina käytetään pääasiassa ekosertifioitua kangasta.

– Mallikappaleet ovat valmiiksi kaavoitettuja, mutta niissä huomioidaan myös erikoistoiveita. Esimerkiksi hihojen muotoa voidaan asiakkaan pyynnöstä muuttaa. Laleh ei kuitenkaan ole mittatilausompelimo, vaan tuotanto perustuu näihin valmiiksi suunniteltuihin vaatekappaleisiin, kertoo Moulud.

Laki määrää myös tilaustuotteille palautusoikeuden. Mutta jos valmiisiin malleihin tehdään muutoksia, palautusoikeutta ei ole. Mouludin mukaan Lalehin asiakkaat kuitenkin tietävät mitä saavat. Tuotekuviin on panostettu ja hinnoittelu on tehty läpinäkyväksi. Esimerkiksi Aralia-kietaisupusero maksaa kuluttajalle 228 euroa. Siihen kuluu pellavakangasta puolitoista metriä ja ompeluaikaa neljä tuntia. Lisänä tulevat muun muassa pakkauskulut ja verot. Kokonaisvalmistuskulut kohoavat reiluun 180 euroon ja voittoa Laleh tekee tuotteesta reilut 46 euroa. Tuotteiden valmistusaika on noin kaksi viikkoa ja viikossa valmistuu enimmillään kymmenen vaatetta.

– Ollaan tultu markkinoille oikeaan aikaan. Haasteena on kuitenkin se, että ollaan saatavilla vain verkossa. Ihmiset haluaisivat päästä myös testaamaan vaatteita, kertoo Moulud.

Atelier Laleh on kerännyt näkyvyyttä Instagramissa. Muutama tunnettu bloggaaja liittyi nopeasti fanikerhoon, ja myös muotilehti Trendi nosti Lalehin esiin uutiskirjeessään. Alkuvaiheessa yritys pyrkii kasvamaan suositusten kautta.

Anna Ruohonen on tilauspohjaisen muotituotannon edelläkävijä Suomessa.


KMMS Designin ja Atelier Lalehin lisäksi made-to-order -tuotantomallia on jo pitkään toteuttanut Pariisissa uraa tekevä suomalaissuunnittelija Anna Ruohonen.

– Ajatukseni on, että mitään ei tuoteta ennen kuin se tilataan. Ei tehdä turhaa roskaa, joka joutuu alennusmyyntiin ja kaatopaikalle. Tällä hetkellä kaikkialla työnnetään tavaraa markkinoille, kun pitäisi valmistaa vasta sitten, kun asiakas on löytynyt. En ole sidottu siihen, että löydän ihmisen, jolle vaate sopii, vaan ihminen löytää minut. Siinä on myös kaupallinen puoli. Niin kauan kun kangas on rullassa, voin tehdä siitä mitä vaan, Ruohonen kommentoi Fashion Finlandin haastattelussa heinäkuussa.

Perusajatus on kaikilla sama: tarjota ekologisempaa, eettisempää ja tarpeeseen tuotettua muotia. Tilauspohjaisuus ja käsityöläisyys vievät muotiteollisuuden takaisin juurilleen – aikaan ennen välikausimallistoja, it-tuotteita ja pikamuotia. Vuonna 2020 made-to-order voi olla kaikista vakuuttavin markkinointifraasi.




Teksti Ida Rantala Kuvat KMMS Design, Atelier Laleh, Victor Matussiere / Anna Ruohonen

1 kommentti

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *