Suomessa jatko- ja täydennyskoulutuksen vaihtoehtoja on runsaasti myös muotialasta kiinnostuneille. Koulutuksen ohella kontaktien, sosiaalisen median verkostojen ja käytännön kokemuksen roolit korostuvat.

Yhä useampi suomalainen vaihtaa alaa. Työllisyysrahaston mukaan aikuiskoulutustukea saa tällä hetkellä noin 25  000 suomalaista, joista kaksi kolmasosaa suuntaa uudelle alalle. Suurin tukea saava ikäryhmä löytyy 30–44-vuotiaista.

Sitran työelämätutkimuksen mukaan yli puolet työntekijöistä on kouluttautunut työuransa aikana uuteen ammattiin ja vajaa neljännes suunnittelee tätä. Valtaosa selvitykseen vastanneista oli sitä mieltä, että opiskelu kannatti: se antoi uuden pätevyyden, mahdollisti uuden oppimisen tai siirtymisen mielekkäämpään työhön.

– Työpaikan tai alan vaihto ei välttämättä vaadi uutta tutkintoa tai vuosien opintoja. Oman osaamisen päivittämiseen ja uudelleen suuntaamiseen tarvitaan paljon kevyempiäkin keinoja. Parhaimmillaan oppiminen on osa jokapäiväistä työtä, summaa Sitran johtaja Timo Lindholm.

Vaate- ja muotiteollisuuden pariin suuntautuvaan alanvaihtoon on lukuisia polkuja. Luovan puolen, kuten vaatesuunnittelun, tekstiilisuunnittelun ja graafisen suunnittelun lisäksi alalle hakeutuvia koulutetaan liiketoiminnallisella puolella, pääasiassa PR-, viestintä- ja markkinointityöhön sekä yrittäjyyteen valmiuksia antavista koulutusohjelmista ja täydennyskoulutuksista.

Keskeinen lähtöetappi onkin selvittää, millaiset tehtävät ja työnkuvat muotialalla ensisijaisesti kiinnostavat.

Koulutuksellisen pätevyyden hankkimiseen on useampi polku

Täyspitkistä muotialaan valmistavista ylemmän asteen oppilaitoksista kauppakorkeakoulut, ammattikorkeat ja yliopistot tarjoavat sekä luovaan suunnitteluun että liiketoimintapuoleen keskittyviä koulutusohjelmia. Useimmissa oppilaitoksissa voi suorittaa myös yksittäisiä kursseja ja kurssikokonaisuuksia avoimen yliopiston tai täydennyskoulutuksen kautta.

Aalto-yliopisto tunnetaan Suomen arvostetuimpana muotikouluna erityisesti suunnittelun suhteen, mutta huomioon kannattaa ottaa myös yleiset koulutuslinjat ja niiden kurssitarjonta – esimerkiksi Helsingin yliopistossa voi lukea viestintää, Lappeenrannan yliopistossa liiketoimintaa, markkinointia ja yrittäjyyttä. Yleislinjoilla muotiin voi erikoistua ketterästi valinnaisten opintojen, tutkielma-aiheiden tai opiskeluvaihdon kautta.

Ammattikorkeakouluista muun muassa Metropolia tarjoaa vaatetusalan opintoja ja Haaga-Helia liiketalouden opintoja. Lahden muotoiluinstituutissa voi keskittyä teolliseen muotoiluun, brändimuotoiluun ja visuaaliseen viestintään. Stadin ammatti- ja aikuisopistossa voi lukea itselleen taideteollisuusalan ammattitutkinnon tai tekstiili- ja muotialan ammattitutkinnon.

Täyspitkien koulutusohjelmien ohella lyhytkestoisempi koulutustarjonta on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Esimerkiksi Helsinki Design School keskittyy vuoden mittaisiin, osin etäopetuksessa toteutettaviin luovan alan koulutusohjelmiin, kuten muotimarkkinointiin, graafiseen suunnitteluun ja tuotemuotoiluun.

– Jos alanvaihdoksen päättää toteuttaa täysin toisenlaiselta alalta, voi olla aiheellista harkita laajempaa opintokokonaisuutta. Avointen kurssien ja esimerkiksi perusopintokokonaisuuden kautta on helppo testata alan sopivuutta itselle ja saada CV:n kannalta järkevä kokonaisuusmerkintä, kertoo uraneuvoja Anna Kantola.

– Jos alanvaihto tapahtuu rinnakkaiselle alalle, täydennyskoulutus on hyvä ja keveä vaihtoehto erikoistaa osaamistaan haluttuun suuntaan.

Työharjoitteluilla ja monipuolisella ansioluettelolla eteenpäin

Vaikka koulutus on usein alanvaihdon ensisijainen lähtökohta, muotialalla kaikki ei ole siitä kiinni. Kontaktien, sosiaalisen median verkostojen ja käytännön kokemuksen roolit korostuvat.

– Vain noin joka neljäs työllistyy avoimeksi ilmoitettuun työpaikkaan. Kaikkia muita reittejä uuteen työhön kannattaa siis hyödyntää. Varsinkin työelämän verkostojen rakentaminen maksaa vaivan, sillä etenkin ns. piilotyöpaikat löytyvät usein niiden kautta, Lindholm painottaa.

Jalka oven väliin saadakseen kannattaa aktiivisesti hakeutua alan työharjoitteluihin ja kasata ansioluetteloa ja osaamispohjaa niiden kautta. Tunnettujen työnantajien ohella kannattaa kontaktoida pienempiä brändejä, suunnittelijoita ja start up-yrityksiä. Onnistuneiden harjoitteluiden kautta kerätyt suositukset ja kontaktit kannattelevat työuralla eteenpäin.

Omaa ansioluetteloaan kannattaa miettiä myös työnantajan silmin. Helpoiten tämä käy tarkastelemalla sellaisia työtehtäviä, joihin parissa haluaisi työskennellä. Kun tietyn taidon huomaa toistuvan työvaatimuksissa, esimerkiksi excelin hallinnan, on helppo paikantaa oma puute ja kouluttautua tai omatoimisesti opetella uusia, paikannettuja taitoja.

– Omatoimisella kouluttautumisella ja aktiivisuudella voi helposti täydentää osaamistaan. Uusia kieliä, tietoteknisiä taitoja, valokuvausta tai kuvanmuokkausta voi opetella ilman oppilaitostakin. Harrastuneisuus kannattaa tuoda esiin ansioluettelossa ja sosiaalisessa mediassa. Vähintäänkin LinkedIn olisi hyvä pitää päivitettynä, Kantola kertoo.

Teksti Ida Rantala Kuva Bruce Mars

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *